SVAL:n työmarkkinatutkimus viime vuodelta osoittaa, että noin 80 prosenttia vastaajista piti omaa työtilannettaan yhä vakaana tai melko vakaana.

SVAL on tutkinut vuodesta 1994 lähtien vuosittain jäsenkuntansa sijoittumista työmarkkinoilla. Työmarkkinatutkimuksessa tarkastellaan jäsenistön sijoittumista toimialoittain ja toimiaseman mukaan sekä seurataan palkkakehitystä ja työllisyystilannetta. Tutkimuksen avulla SVAL:n jäsenkunnasta saadaan muodostettua tilastollinen profiili. Viime syksynä kerätyistä tiedoista on nyt koottu uusin työmarkkinatutkimus vuodelle 2009, joka antaa tärkeän pohjan tänäkin vuonna tehtävälle edunvalvontatyölle.

Taulukosta 1 näkyy jäsenistön tilastollinen profiili. Luvut koskevat työvoimaa ja niistä on poistettu hoitovapaalla olevat, eläkeläiset sekä opiskelijat kokonaisjäsenmäärää lukuun ottamatta. Viereisissä sarakkeissa näkyvät edellisvuoden ja viiden vuoden takaisen tilanteen tunnusluvut.

Koulutusalan työttömyys normaalivuosien tasoa

Kokopäivätyössä oli vastaushetkellä noin 90 prosenttia työvoimasta. Jäsenkunnan työttömyys oli palautunut ennätysalhaiselta vuoden 2008 kahden prosentin tasolta kolmeen prosenttiin. Tämä on viiden sitä edeltäneen vuoden aikana vakioitunut työttömyysaste. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että työttömyyskassasta työttömyyspäivärahaa vuonna 2009 saaneiden määrä kasvoi 25 prosenttia edellisvuodesta. Loppusyksyn kuukausien kohdalla kasvua päivärahan saajien määrässä oli jopa lähes 40 prosenttia. Tunnusmerkkejä tilanteen nopeasta parantumisesta työmarkkinoilla ei ole nähtävissä ja lisäksi rakenteelliset muutokset valtiosektorilla sekä kuntatalouden tila tuovat asetelmaan oman haasteellisen lisänsä. Toistaiseksi kuitenkin on tulkittavissa niin, että jäsenistön kohdalla on pääsääntöisesti ollut kyse hetkellisestä työttömyydestä vanhan ja uuden työn välillä, ei niinkään pitkäkestoisesta ongelmasta.

Vastavalmistuneiden työttömyys puolestaan tasoittui vuoden 2008 kesän ”maisteripiikin” jälkeen. Käytännössä tämä selittyy valmistuneiden määrän vähentymisellä, ei työmarkkinoiden imulla.

Palkoissa sopimuskorotusten mukaista nousua

Palkkatunnusluvuista ilmenee noin 2,5 prosentin nousu bruttopalkoissa edellisvuoteen verrattuna. Koko jäsenistön bruttopalkka oli keskimäärin 3 850 euro/kk. Bonukset mukaan lukien keskipalkka oli 3 920 euroa/kk. Mediaanipalkka, joka jakaa tarkasteltavan joukon kahteen yhtä suureen osaan – sitä enemmän ja vähemmän ansaitseviin – oli 3 550 euroa/kk. Yrityksissä keskikuukausipalkka oli 4 590 euroa, valtiolla 3 750 euroa, kunnissa 3 690 euroa ja järjestöissä 3 650 euroa. Suurinta palkkojen nousu oli tunnusluvuilla mitaten valtiosektorilla, runsas 4 prosenttia. Taulukosta 2 ilmenevät bruttopalkan keskiarvo ja muutos vuosina 1994–2009.

Vastaajista hieman vajaalla 80 prosentilla palkka oli noussut vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna ja runsaalla 10 prosentilla pysynyt ennallaan. Jäljelle jäävän 10 prosentin muodostivat ne, joilla ei ollut vertailukelpoista tilannetta lokakuussa 2007, palkanalennuksen kokeneet ja En osaa sanoa -ryhmä. Työ- tai virkaehtosopimuksen mukainen yleiskorotus oli selvästi yleisin syy muutokseen kokonaiskuukausiansioissa.

Miesten keskipalkka nousi puolisen prosenttia 4 460 euroon ja naisten puolestaan 3,8 prosenttia 3 580 euroon. Näillä tunnusluvuilla mitattuna naisten palkka on 80 prosenttia miesten palkoista. Edellisen kyselyn yhteydessä naisten palkka oli 78 prosenttia miesten palkoista ja ero on tässä mielessä siis hieman kaventunut. Toimiasemakohtaisessa tarkastelussa näkymä on lohdullisempi. Erilaisissa asiantuntijatehtävissä ja opetustehtävissä naisten keskipalkka on yli 90 prosenttia miesten keskipalkasta. Erilaisissa johtotehtävissä toimivien naisten palkka oli puolestaan ongelmallisempi. Päällikkötasolla naisten palkka oli alle 80 prosenttia miesten palkoista ja ylimmässä johdossa 80 prosentin tasolla. Ainoastaan johtajanimikkeistössä naisten palkat olivat edes 90 prosentin tasoa miesten palkoista. Työuran alun palkkaerojen umpeen kurominen on eräs keskeinen keino koko ongelman ratkaisemisessa. Liiton alkupalkkasuosituksella ja palkkaneuvonnalla pyritään antamaan välineitä myös jäsenille palkkadiskriminaation poistamiseksi.

Lähitulevaisuuden tilanne työpaikalla

Tutkimuksessa on vuosittain pyydetty vastaajia arvioimaan lähitulevaisuutta työpaikalla sekä yleisesti että omalta kohdalta. Lokakuussa 2009 omaa tilannettaan piti vakaana tai melko vakaana 80 prosenttia vastaajista (Kuvio 1). Viisi prosenttia vastaajista koki lomautuksen mahdolliseksi ja samoin viisi prosenttia piti itseensä kohdistuvaa irtisanomista mahdollisena. Lokakuun 2008 lukuihin verrattuna tilanne ei ole jäsenistön näkökulmasta suuresti muuttunut: tilanteen vakaaksi tai melko vakaaksi kokeneiden osuus on laskenut pari prosenttiyksikköä ja lomautuksen osumista kohdalleen piti mahdollisena pari prosenttiyksikköä suurempi joukko kuin edellisvuonna.

Työpaikan tilannetta yleisesti tarkasteltaessa vastausjakaumissa on havaittavissa selkeämpi muutos vuodesta 2008. Tuolloin 77 prosenttia vastanneista piti tilannetta vakaana, kun nyt näin vastanneiden osuus oli 70 prosenttia. Vuonna 2007 tilanteen vakaana nähneiden osuus oli vielä 85 prosenttia. Lomautusta työpaikallaan mahdollisena pitävien osuus nousi puolestaan nyt viidestä yhdeksään prosenttiin. Irtisanomisia piti mahdollisena 7 prosenttia vastanneista. Vuotta aiemmin näin arvioi 12 prosenttia vastaajista. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta tutkimukseen vastanneiden arvioineen pääsääntöisesti oman tilanteensa stabiiliksi. Työpaikan yleistilannekin nähtiin lopun perin melko vakaana, vaikka hieman useamman kuin joka neljännen vastaajan työpaikalla oli käyty yt-neuvotteluja viimeisten 12 kuukauden aikana.

Nuutti Pursiainen
neuvottelupäällikkö

Pyyntö osallistua Työmarkkinatutkimus 2009 -kyselyyn lähetettiin sähköpostitse lokakuussa. 3 907 henkilön otoksesta vastauksia palautui 1768 ja vastausaktiivisuudeksi muodostui 45 prosenttia. Kiitos kaikille vastanneille!

Vastanneiden kesken arvotun matkalahjakortin voitti Toni Vasama Helsingistä.