Hyvin edenneet yliopisto-opinnot seisahtuvat usein opinnäytetyöhön. Gradua vaille olevia opiskelijoita on Suomessa tällä hetkellä noin 15 000.

Vuonna 1997 toimintansa aloittanut Maisterihautomo on auttanut opinnoissaan eteenpäin niin sanottuja melkein maistereita. Tämä korkeakoulupedagoginen kokeilu on toiminut Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa, ja sen tuella on valmistunut noin 700 maisteria.

–Hautomon ohjauksessa opinnäytetyötään on laatinut vuosittain 400 – 500 opiskelijaa. He ovat edustaneet noin 70 eri tieteenalaa sekä lähes kaikkia maamme yliopistoja, kertoo Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen dosentti Seppo Raiski, joka on vastannut hautomon toiminnasta viime vuosina.

Itsetuntoa nujertava taakka

Graduttomuus ei Raiskin mukaan ole mittava ongelma pelkästään taloudellisesti ja korkeakoulupoliittisesti. Se on myös ihmisen itsetuntoa nakertava taakka.

Maisterihautomotoimintaa aloittamassa ollut ja sitä vuosia johtanut professori Juha Hakala Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta kertoo, että syitä gradun viivästymiseen on monia.

– Ohjaussuhteen katkeaminen esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuttamisen vuoksi, liian vähäinen ohjaustuki, kirjoituskammo, ylivoimainen itsekritiikki, opiskeluväsymys, masennus, motivaation puute, taloudelliset huolet, lasten syntymä, hän luettelee esimerkkeinä.

Maisterihautomoon liittyneiden joukossa on ollut vuosien varrella esimerkiksi useita kuuden laudaturin ylioppilaita, jotka ovat kertoneet potevansa kirjoittamisen kammoa. Taustalla on voinut olla myös huonoa itsetuntoa, arvioiduksi tulemisen pelkoa sekä kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Näissä olosuhteissa gradua ohjaavan professorin kohtaaminen tai jopa yliopistolle meno on voinut olla mahdoton ajatus.

Opintopsykologit voimavarana

Maisterihautomon ohjauskokemukset osoittavat, että jopa toivottomina tapauksina pidetyt graduongelmaiset kykenevät vastuullisessa, osallistuvassa ohjauksessa hyviin, jopa keskimääräistä parempiin suorituksiin.

Juha Hakalan mielestä graduongelma suomalaisissa yliopistoissa onkin suurelta osin juuri ohjauksen ongelma.

– Ainakaan vielä yliopistot eivät kykene tarjoamaan laadultaan sellaista tasalaatuista ohjausta, jonka pro gradu valmistuakseen vaatisi, hän arvioi.

Opetuksen kehittämispäällikkö Matti Lappalainen Turun yliopistosta kertoo, että opinnäytetöiden ohjauksen käytännöt vaihtelevat paljon samankin yliopiston eri laitoksilla.

– Uutena tärkeänä voimavarana ovat opintopsykologit. Turun yliopistossa he antavat ohjausta sekä opiskelijoille että ohjaajille. Tärkeää on myös ohjaajien keskinäinen yhteistyö sekä kokemusten vertailu.

– Kokemuksia vaihdetaankin esimerkiksi tiedekuntien sisäisissä ja eri tiedekuntien ohjaajien yhteisissä koulutus- ja keskustelutilaisuuksissa. Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset ovat järjestäneet myös työvoimahallinnon rahoittamia koulutuksia keskeytyneiden opintojen loppuunsaattamiseksi.

Lappalainen kertoo, että Turun yliopiston opiskelijat ovat käyttäneet myös maisterihautomon palveluita.

– Hautomokin on tehnyt hyvää työtä. Se on tarjonnut yhden täydentävän vaihtoehdon yliopistojen ohjaukselle. Se on pystynyt ilmeisesti helpommin tavoittamaan myös niitä opiskelijoita, joiden opintojen keskeytymisestä on runsaasti aikaa. Silloin kynnys ottaa yhteyttä omalle laitokselle on voinut nousta liian korkeaksi.

Hän korostaa, että hautomon olemassaolo ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että yliopisto itse ei olisi vastuussa opiskelijoistaan.

– Ohjauskäytäntöjä on pyritty jatkuvasti kehittämään.

Ohjausta sähköpostitse

Maisterihautomossa ohjaus on annettu pääosin sähköpostitse, ja se on ollut maksutonta. Tilannekartoituksen pohjalta on luotu henkilökohtainen ohjaussuunnitelma, johon on molemminpuolisesti sitouduttu. Käytännössä opiskelijat ovat lähettäneet käsikirjoituksiaan Maisterihautomon lukupalveluun, josta he ovat saaneet kirjallisen palautteen yleensä noin viikon sisällä. Kirjeenvaihto on taltioitu ja kunkin opiskelijan edistymistä on seurattu.

– Opinnäytetyöskentelyn kriteerit ja tavoitteet näyttävät olevan monilla opiskelijoilla tiedossa. Sen sijaan neuvoja ja jatkuvaa kontrollia on kaivattu sekä kirjoittamiseen, päättelyyn että työn rakenteeseen liittyviin yleisiin kysymyksiin, Seppo Raiski kertoo.

Hautomon toiminnassa keskeinen tekijä on ollut palautteen reaaliaikaisuus. Nopea palaute on estänyt opiskelijan ajautumisen lamaannuttaviin tekemättömyyden ja tietämättömyyden jaksoihin.

Yliopiston toimintaan on perinteisesti liittynyt uskomus, ettei yksi ohjaaja voi ohjata eri tieteenalojen pro graduja. Maisterihautomon kokemus on kuitenkin päinvastainen.

–Saadun opiskelijapalautteen perusteella se ei ole ongelma. Hautomon vetäjäksi ei tietenkään voi ryhtyä kuka tahansa, sillä hänellä täytyy olla repertuaaria menetelmien osalta sekä näkemystä eri aloilla tehtävän tutkimuksen luonteesta.

Jatkoa ei luvassa

Maisterihautomossa ohjaustyötä on tehnyt yksi väitellyt yhteiskuntatieteilijä. Hautomon vuosikustannukset ovat olleet noin 100 000 euroa, ja se on toiminut opetusministeriön erillisrahoituksella.

Uuden yliopistolain myötä ministeriön erillisrahoituksen kanavat ovat sulkeutuneet, ja niinpä myös Maisterihautomon toiminta uhkaa loppua rahoitusvajeen vuoksi.

– Jostakin syystä hautomoa ei ole myöskään haluttu mukaan ESR-rahoituksena toteutettavan toiminnan piiriin, Juha Hakala harmittelee.

Opetusministeriön mukaan hankerahoitus on nyt ­siirretty suoraan yliopistojen perusrahoitukseen. Yliopistot vastaavat näin itse toimintamenojensa kohdentamisesta omiin hankkeisiinsa ja yhdessä useaa yliopistoa koskeviin toimintoihin. Maisterihautomon toiminnan jatkaminen siis edellyttäisi, että yliopistot ottaisivat jatkossa yhdessä vastuun sen rahoituksesta.