Työnohjaus on mainio tapa kehittää omaa ammattitaitoaan. Se auttaa säilyttämään ammatillisen työotteen ja asenteen työelämän vaihtuvissa tilanteissa. Työnohjaus voi toimia myös oman työtehtävän ja roolin selkeyttäjänä ja antaa välineitä työelämän kuormituksesta selviämiseen.

Suomalaisessa työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia 20 viime vuoden aikana. Työhön, työelämään, työssä jaksamiseen ja työyhteisöjen kehittämiseen liittyvät teemat ovat jatkuvasti esillä julkisessa keskustelussa. Työelämän kehittämiseen panostetaan työyhteisöissä paljon, ja firmojen juhlapuheissa toistetaan vuosittain sama toteamus, että henkilöstö on organisaation tärkein voimavara.

Moni työntekijä kokee kuitenkin päivittäin riittämättömyyden ja tyytymättömyyden tunnetta, hiipivää väsymystä ja pelkoa oman työn jatkuvuudesta, joihin kaipaisi kipeästi apua.

Työnohjaus on välinehuoltoa

Ratkaisu voi löytyä työnohjauksesta, joka tarjoaa työntekijälle ajan, paikan ja tilan oman työn tutkimiseen koulutetun työnohjaajan avulla. Työnohjaus antaa työntekijälle mahdollisuuden pysähtyä tutkimaan suhdetta omaan työhön, itseensä työntekijänä sekä työyhteisöön. Ohjattava saa työnohjauksessa myös mahdollisuuden pohtia omia työskentelytapojaan ja kokemuksiaan sekä etsiä keinoja työskennellä entistä innostuneemmin.

Työnohjausta voikin verrata normaaliin välinehuoltoon. Mitä voimakkaammin työympäristö muuttuu, sitä tärkeämpää on pitää tärkein työväline eli itsensä hyvässä työkunnossa. Tämä pätee erityisesti palveluammatteihin, joissa oma persoona on se kaikkein tärkein työväline. Näissä tehtävissä on erityisen tärkeää huollattaa itseään ja saada mahdollisuus tuulettaa ajatuksiaan, jotta ne eivät siirry asiakastyöhön.

Milloin työnohjaukseen?

Työnohjaukseen on syytä hakeutua silloin, kun kaipaa uusia näkökulmia omaan työhön tai kun työ ei enää tuo tyydytystä tai iloa elämään. Työnohjaus voi tulla kysymykseen myös silloin, jos omassa työssään joutuu jatkuvasti pohtimaan oman ammatin hallintaa, työhön liittyviä vuorovaikutus- ja ongelmatilanteita tai omaa jaksamista. Usein uuden näkökulman ottaminen ja ajatusten tuulettaminen vapauttaa energiaa työn tekemiseen aivan uudella tavalla.

Luottamuksellista vuorovaikutusta

Työnohjaus on työntekijän ja työnohjaajan vuorovaikutusta, jonka tärkein menetelmä on keskustelu. Keskustelun avulla työnohjaaja pyrkii auttamaan ohjattavaa toimimaan entistä paremmin omassa työssään ja työyhteisössään. Työnohjaus on myös syvällistä asioiden pohtimista, jonka tavoitteena on auttaa työntekijää tunnistamaan entistä paremmin omat voimavaransa ja kehittymään ammatissaan.

Keskusteluissa työnohjaaja ei anna suoria ohjeita eikä neuvoja ohjattavalle. Sen sijaan hän auttaa kysymyksillään ohjattavaa löytämään omia ratkaisuja pulmiinsa. Työnohjauksen kannalta keskeinen merkitys onkin sillä, miten ohjattava ja ohjaaja löytävät yhteisen kielen ja toimintatavat – sekä keskinäisen luottamuksen. Työnohjauksen tavoitteena ei ole keskustelu, jossa kohteliaasti vaihdellaan näkemyksiä ja kuulumisia, sillä se ei edistä työn perinpohjaista tutkimista. Toisaalta ohjattavan on voitava luottaa myös siihen, että työnohjauksen aikana käydyt keskustelut eivät päädy vääriin korviin.

Työnohjauksen eri muodot

Työnohjausta voidaan antaa joko yksilölle, ryhmälle tai jopa kokonaiselle työyhteisölle. Kaikissa näissä tavoissa on omat hyvät puolensa. Yksilöohjauksessa ohjattava saa keskustelukumppanin jakamattoman huomion ja koko aika voidaan käyttää juuri hänen pulmiensa ratkomiseen. Ryhmätyönohjaus on taloudellisesti työyhteisölle hieman edullisempaa. Usein myös ryhmältä saatu palaute on varsin hyödyllistä, jos kyseessä on esimerkiksi tietyn osaston tai tiimin työnohjaus. Ihannetapauksessa työntekijällä on mahdollisuus molempiin tai hänellä on mahdollisuus oman työtilanteensa perusteella valita, kumpaan hän osallistuu. Yhteisötyönohjaus on tehokas apuväline silloin, kun halutaan selvittää koko yhteisöä vaivaava pulma tai pulmien kokonaisuus.

Henkilökohtaisessa työnohjauksessa työnohjaaja toimii peilinä, jonka avulla ohjattava voi pohtia omia työskentelymenetelmiään ja toimintaansa työyhteisössä. Johdon ja esimiesten työnohjauksessa voidaan tarkastella omaan käytännön johtamistyöhön liittyviä asioita ja suhdetta alaisiin, omiin esimiehiin ja kollegoihin sekä suhdetta organisaatioon ja sen tavoitteisiin.

Myös ryhmä saman alan, mutta eri työpaikoilla toimivia, ammattilaisia voivat kokoontua yhteiseen työnohjaukseen kehittyäkseen omassa ammatissaan. Ryhmässä voi peilata omia kokemuksiaan ja saada tukea ja apua toisten kokemuksista.

Työyhteisön työnohjauksen tavoitteena on saada työyhteisö, tiimi tai työryhmä toimimaan tehokkaammin ja luovemmin. Työnohjaus käsittelee työyhteisön toimintaa, etsii ratkaisuja yhteisön asettamiin kehitystarpeisiin. Ohjausprosessiin osallistuu jokainen työyhteisön jäsen omalla panoksellaan.

Mitä työnohjaus ei ole?

Työnohjaus on käsitteenä edelleen melko tuntematon, eikä sen merkitystä ymmärretä välttämättä oikein. Se ei ole perehdytystä eikä työnopastusta. Se ei ole myöskään koulutusta tai terapiaa.

Työnohjauksessa keskitytään niihin työhön liittyviin asioihin, joita ohjattava itse haluaa käsitellä. Kotiasiat ja muut työn ulkopuoliset asiat otetaan mukaan vain silloin, jos ne koskevat työtä.

Työnohjauksen tavoite edellyttää useimmiten prosessinomaista kehitystä, joka tapahtuu hitaasti. Tästä syystä työnohjaus ei ole työntekijälle tai työyhteisölle nopea poppakonsti tai pikalaastari vaan pitkä prosessi, joka kestää yleensä useamman vuoden.