Missä mennään työmarkkinoilla? Kohtaavatko oikea työnhakija ja työpaikka? Ja ennen kaikkea: mistä ja miten hyviä työpaikkoja näinä päivinä oikein löytää?

Yhtä tärkeää kuin työnhakijalle on löytää unelmiensa työpaikka, on työnantajallekin oleellista tavoittaa oikea työntekijä edustamalleen organisaatiolle. Vaikka elämme taantuman aikaa, ei rekrytointi ole mihinkään kadonnut. Työpaikkoja on edelleen tarjolla, niiden löytäminen vain saattaa olla haastavaa. Yhä useampi paikka on niin sanottu piilotyöpaikka, jonka löytämiseksi on itse oltava aktiivinen.

Suunnittelija Heidi Layne Helsingin yliopiston urapalveluista kehottaakin niin opiskelijoita kuin ketä tahansa työnhakijaa suhtautumaan työnhakuun oikealla asenteella.

– Työnhaku on haasteellista ja sen eteen joutuu tekemään paljon töitä, mutta tietynlainen oma-aloitteisuus ja aktiivisuus ilman muuta palkitaan.

Heidi Layne ei näe työpaikkojen vähenemistä ainakaan vielä kovin pahana.

– Totta kai aika on haasteellinen, mutta esimerkiksi sunnuntain Helsingin Sanomissa on viikoittain melko paljon julkisen sektorin paikkoja avoinna. Eli generalistialoja, esimerkiksi juuri valtiotieteilijöitä ajatellen en näkisi niin syvää huolta työnhakijoiden sijoittumisesta. Tietenkään tulevaisuutta ei pysty tässäkään asiassa ennustamaan.

Työnhaku vaatii kärsivällisyyttä

Työhaku prosessina on paljon enemmän kuin pelkkää hakemuksen tekemistä. Tärkein pohjatyö täytyy tehdä ensin. Heidi Layne kehottaa työnhakijaa ihan aluksi pysähtymään ja suorittamaan itsetuntemusharjoituksia.

– Voisimme puhua itsensä tuotteistamisesta ja markkinoinnista, tavallaan oman luovuuden ja innovaation käyttöönotosta. Etenkin opintojen ja valmistumisen jälkeen on tärkeää, että tuntee sekä itsensä että oman asiantuntemuksensa hyvin, ennen kuin niitä tarjoaa muille.

Omien arvojen läpikäynti ja oman osaamisen peilaaminen vallitsevaan työelämään eivät ole pelkkää sanahelinää, kun miettii, minne haluaisi urallaan sijoittua.

– Omia vahvuuksiaan tulee verrata työelämän vaatimuksiin. Pohtia sopii myös, millaisia työelämän arvoja itse arvostaa, Layne kannustaa.

Helsingin yliopiston urapalvelut käyttää koulutuksensa pohjana urahallintataitojen kolmiomallia, joka on muokattu Florida State Universityn luomasta mallista. Kolmiota kannattelee tärkeimpänä, tosin monesti työnhakijan mielestä itsestäänselvänä ja ehkä tylsimpänä palikkaparina, itsetuntemus ja työelämätuntemus. Työnhakijan tulee ottaa selvää siitä kentästä, mihin on pyrkimässä. Näiden toimien jälkeen on valintojen ja päätöksenteon aika ja vasta sitten, kolmion kärjessä, siintää itse työnhaku. Heidi Layne korostaa, että nykyisillä työmarkkinoilla hakijan täytyy tietää omat vahvuutensa.

– On hirveän vaikeaa tehdä hyvää ansioluetteloa, jos pohjatyötä ei ole tehty kunnolla.

Oman osaamisen markkinointi

Entä kuinka tehdä itsestään varteenotettava työnhakija? Heidi Layne pitää oleellisena omaan osaamiseen uskomista.

– Jo opiskeluaikana kannattaa kehittää omia vahvuuksia ja toki myös niitä taitoja, joissa on kehittämisen varaa. Tärkeää on tehdä itselleen selväksi, mikä on oma tulevaisuuden unelma. Jos tämä unelma vaatii esimerkiksi hyvää kielitaitoa, pitäisi pysähtyä miettimään, mitä se itse asiassa tarkoittaa. Mistä kielitaitoa voi hankkia, millaisia kursseja kannatta ottaa ja mistä saa tietoa vaikkapa eri harjoitteluvaihtoehdoista ulkomailla. Tämän jälkeen on valintojen aika ja ne kannattaa tehdä realistisella asenteella.

Heidi Layne uskoo, että työmarkkinoilla on hyötyä monenlaisesta taustasta.

– Kaikki kokemus on työnhakijalle hyväksi, pienikin. Oleellista on, että sen osaa tuoda hyvin ja selkeästi esille. Pitää osata sanoittaa oma osaamisensa.

Esimerkkinä hän mainitsee vaikkapa kilpaurheilua harrastaneen työnhakijan, jolle ei ole kesätyökokemusta juuri ehtinyt kertyä. Silloin on tärkeää, että hakemuksesta selviää, minkä parissa kesät ovat kuluneet. Näin kokemattomuuden voi tavallaan kääntää itselleen eduksi.

Ihminen paperin takana

Moni työnhakija miettii, kuinka tarkkaan työnantaja hakemuksiin ja ansioluetteloihin perehtyy. Tulevatko omat paperit lainkaan huomatuksi?

Heidi Layne vakuuttaa, että paperit luetaan läpi, ja muistuttaa, että on tärkeää erottua.

– Nykyisin työnantajat lukevat usein 150 hakemusta läpi; tästä joukosta pitäisi jotenkin nousta esiin.

Laynen mukaan hyvä hakemus ei ole liian pitkä. Siinä ei saa olla toistoa, ansioluettelostahan näkyvät jo pääaineet, sivuaineet ja muut tiedot. Oleellista on, että työnhakija kertoo hakemuksessa, miksi on kiinnostunut juuri tästä työpaikasta, mikä organisaatiossa kiinnostaa ja mikä on oma asiantuntijuus tältä tietyltä alueelta. Johtotähtenä tuleekin pitää kyseessä oleva työpaikka ja sen organisaatio asettamalla samalla itsensä vähän pienempään rooliin.

– Aika usein näkee hakemuksia, joissa kaikki lähtee hakijasta, kuvaillaan pelkkää omaa itseään. Mutta kannattaisikin kääntää koko juttu toisin päin, Heidi Layne ehdottaa.

Työnhaun asiakirjoissa on silti tärkeää, että niiden takaa tulee henkilö esiin. Omia vahvuuksiaan ei kannata vähätellä, mutta tietynlainen nöyryys tulee kuitenkin säilyttää.

– Totuus on, että yliopistosta juuri valmistunut ei voi olla erittäin vahva asiantuntija jollain tietyllä alalla. Yliopistosta ei esimerkiksi tule EU-asiantuntijoita, nämä taidot saadaan vasta työelämässä. Kuitenkin esiin tulee tuoda, mitkä asiat kiinnostavat ja mihin on perehtynyt.

Työhakemuksen ei tarvitse olla tylsä, niin virallinen asiakirja kuin se onkin.

– Itse kannustan hakemuksen teossa visuaalisuuteen, Heidi Layne sanoo ja suosittelee lämpimästi oman kuvan liittämistä mukaan.

– Tärkeintähän ei ole se, kuinka kaunis kuvassa on, vaan millainen tunnelma siitä välittyy. Kuvan ei tulisi olla tylsä passikuva, josta tuijottaa totinen työntekijäkandidaatti, vaan esimerkiksi jossain sopivassa työtilanteessa, vaikkapa opetustilanteessa otettu mukavan henkinen otos.

Tukea ja apua

Entä mitä tehdä tilanteessa, jossa hakemuksia on lähtenyt kymmeniä, mutta prosessi ei vie eteenpäin?

– Työnhaku on rankka prosessi ja siinä joutuu oman itsensä kanssa koville. On vaikea paikka päästä toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi, saada ensin vähän vihreää valoa ja sitten joutua hylätyksi. Ja jos ei pääse haastatteluihin lainkaan, se on vielä rankempaa, Layne sanoo.

Hän kannustaakin hankkimaan tukea ja neuvoja, niin työnhakuun kuin muuhunkin elämään.

– Tulee pohtia, mistä itse saa voimaa ja sitten tietoisesti tuoda sitä puolta esille. Aktiivisuus ja oma-aloitteisuus myös niissä tilanteissa, kun asiat eivät onnistu, ovat hyväksi. Tukea ja koulutusta on paljon tarjolla esimerkiksi yliopistoilla. Myös työvoimatoimistoilla on hyvät ohjelmat vastavalmistuneille, Layne muistuttaa.

Lopuksi, mikä on se työnhakijan suurin valtti?

– Tietynlainen avoimuus ja vastaanottokyky on hyvä olla. Ja oikea asenne on oleellinen asia koko työnhakuprosessissa, ehkä se kaikkein tärkein.