Vastuu työhyvinvoinnista kuuluu sekä työnantajalle että työntekijälle.

Epävarmuus oman työn jatkumisesta aiheuttaa tätä nykyä monelle unettomia öitä. Olenko se minä vai tuo kaveri, joka joutuu lähtemään? Vaikka ahdistaa ja pelottaa, työt täytyisi jaksaa hoitaa entiseen tapaan.

– Epävarmuus saa aikaan paljon hallaa – varsinkin pitkään jatkuessaan. Se on tavallaan yksi työn ylimääräisistä kuormitustekijöistä, erikoistutkija Kirsi Ahola Työterveyslaitokselta sanoo.

Ahola on työssään tutkinut muun muassa työuupumuksen terveysvaikutuksia sekä työn, mielenterveyden ja hyvinvoinnin yhteyttä.

– Esimerkiksi masennuksen taustalta löytyy usein pitkään jatkunut työuupumus, ja työuupumuksen taustalla on taas monenlaisia kuormitustekijöitä, kuten kohtuutonta työmäärää, vähäisiä vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön, palautteen, arvostuksen tai tuen puutetta sekä epäoikeudenmukaiseksi koettua päätöksentekoa.

– Kohtuuttoman kuorman riski syntyy aina, kun työn vaatimukset ja voimavarat eivät ole tasapainossa tai kun työntekijän toiveet ja odotukset eivät käy yksiin työssä olevien mahdollisuuksien kanssa. Lopputuloksen kannalta on kuitenkin oleellista, tartutaanko ristiriitaan ja saadaanko sitä jollakin tavalla pienemmäksi.

Tilanne puhuttava auki

Epävarmoissa tilanteissa Kirsi Ahola korostaa tiedottamisen tärkeyttä. Esimerkiksi yt-neuvottelujen aikana on tiedotettava, vaikka ei olisi mitään uutta tiedotettavaakaan. Hän tähdentää, että irtisanomisten jälkeen on tärkeää antaa tukea sekä irtisanotuille että työhön jääville.

– Moni työpaikkansa säilyttänyt saattaa tuntea syyllisyyttä omasta työpaikastaan, mikä sekin on yksi työhyvinvointia syövä tekijä.

Stressiä lisää myös se, että samat työt täytyy hoitaa pienemmällä porukalla. Vaatimuksena on monesti sama tai jopa parempi tulos. Tällöin onnistuminen edellyttää usein kovaa priorisointia, mikä voi helposti yksipuolistaa työtä.

Tutkijan mukaan tämä vaatii tilanteen puhumista auki ja töiden uudelleen järjestelyä. Kannattaa miettiä, mihin halutaan satsata ja löytyykö asioita, joista on mahdollista luopua uudessa tilanteessa.

Kun haasteet lisääntyvät, korostuvat Aholan mukaan myös vaakakupin toisella puolella olevat tekijät.

– Näitä ovat esimerkiksi esimiehen tuki, oman työn säätely ja jousto. Tällaiset voimavarat pystyvät tiettyyn rajaan asti puskuroimaan ja lieventämään lisääntyvien vaatimusten vaikutuksia.

Vapaudessa piilee loukku

Ahola on huolissaan myös viime vuosien aikana rajattomaksi muuttuneesta työstä.

– Työ ja vapaa-aika on yhä hankalampi pitää erillään. Tuntuu, että työ vyöryy kaikille elämänalueille ja meidän on yhä vaikeampi katkaista työhön liittyvät ajatukset kotiin tullessamme.

Ahola mainitsee ruotsalaistutkimuksen, jonka mukaan työ on yhä useammalle ikään kuin henkilökohtainen projekti.

– Mitä vapaampi työ, sitä harvemmin on itse vapaa, sillä vapauden myötä myös vastuu on selkeästi lisääntynyt. Näin vapaudestakin voi tulla yksi työn kuormittavuutta lisäävistä tekijöistä.

Tutkijan mukaan pelkkä kuormittava tilanne ei siis kuitenkaan johda uupumukseen, vaan uupumus syntyy, kun ylikuormituksesta tulee pysyvä tilanne. Siksi on erittäin tärkeätä ottaa asia mahdollisimman varhain esille ja keskustella vaihtoehtoisista toimintatavoista. Tämä taas vaatii niin esimieheltä kuin työntekijöiltäkin avoimuuden ja ammattitaidon lisäksi vankkaa halua toimia yhteisten asioiden hyväksi.

Työturvallisuuslain mukaan vastuu työhyvinvoinnista kuuluu sekä työnantajalle että työntekijälle.

Tämä tarkoittaa, että esimiehellä on velvollisuus selvittää työkuormitustilanteita, kun niistä muodostuu vaara terveydelle. Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi sairauslomina. Toisaalta, työntekijän velvollisuutena on tuoda esille työssä havaitsemansa epäkohdat.

– Laki on hyvä, sillä se korostaa molempien velvollisuutta yhteisten asioiden hoidossa, Ahola sanoo.

Hän kuitenkin korostaa, että vastuu työoloista on aina työnantajalla. Työ ei saisi koskaan olla terveydelle haitallista.

– Ollaanko kurssissa, ovatko tavoitteet kohtuulliset? Tilanne on tarkistettava säännöllisin väliajoin.