Valtion tehtävien alueellistamista on harjoitettu Suomessa lähes koko 2000-luvun ajan. Valtion mielestä toimilla ehkäistään uhkaavaa työvoimapulaa ja tasapainoitetaan alueiden kehittymistä. Työntekijäjärjestöt pelkäävät alueellistamistoimien johtavan pahimmassa tapauksessa nykyisten työntekijöiden irtisanomisiin.

Alueellistaminen eli valtion laitosten sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle on kuulunut hallitusten agendalle 2000-luvun alusta lähtien. Tähän mennessä alueellistettuja yksiköitä on noin 150, ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelle on siirretty noin 3 600 työpaikkaa. Nykyisen hallituksen tavoitteena on hajasijoittaa kaikkiaan 4 000–8 000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Viimeaikaisista alueellistamispäätöksistä suurin, Lääkelaitoksen ja 200 työpaikan siirtäminen Kuopioon osaksi uutta Lääkealan keskusta on herättänyt kiivasta keskustelua sekä alueellistamisen puolesta että vastaan. Yli 25 laitoksen työntekijää on tehnyt oman päätöksensä ja vaihtanut työpaikkaa.

Alueellistamisen koordinaatioryhmän puheenjohtaja, valtiosihteeri Timo Reinan mukaan alueellistamisen tarkoituksena on uudistaa hallintoa, turvata osaavan työvoiman saamista valtion tehtäviin ja tasapainottaa alueiden kehittymisen edellytyksiä.

– Moniin valtion tehtäviin saadaan osaavaa työvoimaa muilla alueilla paremmin kuin pääkaupunkiseudulla.

Tämä edellyttää Reinan mukaan toki sitä, että alueilla on tarjota kyseisiin tehtäviin koulutusta ja aiheeseen liittyvää yritystoimintaa, jotka tukevat alueellistettavan laitoksen tehtävää.

Henkilöstölle alueellistamispäätös merkitsee valintaa. On päätettävä, muuttaako alueellistettavan laitoksen mukana, matkustaako kodin ja työpaikan väliä vai jääkö vanhalle työskentelypaikkakunnalle.

JUKOn neuvottelijan Tarja Niemelän mukaan henkilöstön muuttohalukkuus on pientä, noin kymmenen prosentin luokkaa.

– Lääkelaitoksen osalta muuttohalukkuus on vieläkin vähäisempää, vain muutamia henkilöitä, Niemelä luonnehtii otsikoissa ollut tapausta.

Mitä käy henkilöstölle?

Timo Reinan mukaan alueellistamisen tavoitteet on asetettu valtion aloilla tapahtuvaa eläköitymistä silmälläpitäen.

– Vuoteen 2015 mennessä eläkkeelle jää noin kolmasosa kaikista työntekijöistä. Lisäksi tulee muu vaihtuvuus, mikä tarkoittaa sitä, että joka tapauksessa valtio joutuu rekrytoimaan paljon uusia työntekijöitä. Tähän liittyy kysymys siitä, mistä saadaan uutta työvoimaa kilpailukykyisesti, Timo Reina miettii.

Reinan mielestä alueellistamisen toteuttamisessa ei olekaan kyse siitä, muuttaako työvoima pääkaupunkiseudulta muualle, vaan alueellistaminen perustuu uuden rekrytoimiseen ja vaihtuvuuden hyödyntämiseen.

Työntekijäjärjestöt sen sijaan pelkäävät alueellistamisen yhteydessä jouduttavan irtisanomisiin. Valtion henkilöstöpoliittisissa periaatteissa on kirjallinen linjaus siitä, että irtisanomiset pyritään välttämään. Aikaisemmin alueellistettavan laitoksen johdolta tai poliittiselta taholta annettiin usein ylimääräinen vakuutus siitä, ettei ketään uudistusten vuoksi irtisanota. Tarja Niemelän mukaan esimerkiksi valtion aluehallinnon ALKU-hankkeessa ei ole pystytty tätä vakuutta enää antamaan.

– Ja nyt lääkelaitoksen yhteydessä nähdään käytännössä, mitä henkilöstölle käy. Löydetäänkö kaikille vastaavia töitä muualta vai irtisanotaanko heidät viime kädessä?

Niemelän oma käsitys on, että monien työntekijöiden työllistyminen on jäänyt oman aktiivisuuden varaan.

– Huippuosaajat työllistyvät nopeasti ja löytävät itse korvaavia ja vastaavia töitä. Niin sanottujen tavallisten asiantuntijoiden osalta tilanne on toinen.

Työllistymisen edistämiseksi virastoihin on nimetty erityisiä henkilöstökoordinaattoreita henkilöstön avuksi. Lisäksi valtiokonttoriin on perustettu uusi henkilöstöpalvelut-yksikkö.

– Tämä ei ole missään nimessä riittävästi. Tukitoimiin ja työpaikkojen löytämiseen pitäisi budjetoida enemmän rahaa, Tarja Niemelä toteaa.

Henkilöstö mukaan

Tarja Niemelä korostaa, että hyvässä alueellistamisprosessissa henkilöstö otetaan valmisteluun alusta lähtien mukaan. Huonoimmillaan alueellistamispäätöksiä on hänen mukaansa tehty siten, että ensin on järjestetty tiedotustilaisuus ja koko asiasta henkilöstölle on kerrottu tämän tilaisuuden jälkeen.

– Henkilöstölle tulee antaa mahdollisuus osallistua alueellistamisselvityksen tekemiseen omalla asiantuntemuksellaan.

Niemelä muistuttaa, että muutostilanteissa luottamusmiehet ovat koetuksella. Siksi heidän substanssitehtävät tulisi järjestellä siten, että he voisivat hoitaa luottamustehtävänsä kunnolla.

– Lisäksi henkilöstöä ja luottamusmiehiä harmittaa se, että vaikka heitä muodollisesti kuunneltaisiin, heitä ei tosiasiassa kuulla.

Timo Reinasta valtio on hyvä työnantaja, joka ei lomauta eikä käytännössä ole joutunut turvautumaan irtisanomisiin. Valtiolla on myös hyvät muutosjohtamisen ja muutosturvan sekä henkilöstöpolitiikan periaatteet.

– Valtion työntekijöistä pidetään huolta. Työntekijät voivat luottaa siihen, että heidän asiansa pyritään järjestämään. Muihin työmarkkinasektoreihin verrattuna valtio on kilpailukykyinen.

Reina muistuttaa, että valtiokin joutuu toimintansa kehittämiseksi tekemään päätöksiä, jotka voivat joidenkin kannalta tuntua kielteisiltä. Tärkeää on valmistella tällaisia päätöksiä yhteistoiminnassa mahdollisimman avoimesti. Tässä valtio on hänen mielestään onnistunut kohtuullisesti.

– Yksityisellä sektorilla vastaavat asiat ovat usein ilmoitusasioita, valtiolla niitä valmistellaan yhteistoiminnassa ja ratkaisujen toimivuudesta keskustellaan ja neuvotellaan. Työnantaja tekee viime kädessä päätökset, mutta asioiden toteuttamisessa tehdään tiivistä yhteistyötä.

Pitkällä aikavälillä

Timo Reina muistuttaa, että alueellistettavaksi suunniteltujen tehtävien turvaamista ja hoitamista pitää katsoa pitkällä aikavälillä.

– Tulee katsoa, mikä olisi laitokselle paras toimintaympäristö. Tähän vaikuttavat toiminnalliset, taloudelliset, alueelliset ja henkilöstöön liittyvät tekijät. Samalla tulee huomioida alueiden kehittymisen tavoitteita. Alueellistamistoimilla voidaan vauhdittaa

alueiden osaamisen kehittymistä, koska alueellistaminen houkuttelee yrityksiä ja muita toimijoita, Reina miettii.

Hän painottaa, ettei alueellistamista tehdä pelkästään alueellistamisen vuoksi, vaan sillä pitää olla selkeät perusteet ja onnistumisen edellytykset. Hän kertoo myös, että yksityisellä sektorilla harjoitetaan samansuuntaista toimintaa.

– SOK perusti ison palvelukeskuksen Kajaaniin. Se on suurempi kuin yksikään valtion kyseiseen maakuntaan alueellistama laitos.

Reinan mukaan valtio on työnantajana kilpailukykyisempi alueilla, joilla kustannustaso on Helsinkiä alhaisempi ja työvoimaa on kuitenkin tarjolla. Lisäksi monien toimintojen kannalta pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimiminen profiloi toimintoja paremmin.

– Valtion virastot ja yksiköt hukkuvat helposti Helsingin seudulla massaan.

Hallinnonalat muureina

Reina myöntää, että ainakin alkuvaiheissa alueellistaminen aiheuttaa lisäkuluja muun muassa matkustuksen lisääntymisen vuoksi.

– Samalla pitäisi kuitenkin muuttaa myös toimintatapoja ja käyttää hyväksi esimerkiksi videoneuvotteluja ja muuta tekniikkaa. Valitettavasti teknologian hyväksikäytössä Suomi ei ole lähimainkaan edistyksellinen maa.

Sen sijaan päällekkäisten virkojen ylläpitämistä Reina ei pidä alueellistamisen ongelmana, vaikka alkuvaiheessa tuplamiehitystä on ehkä jouduttu pitämään yllä.

– Meillä ei ole mitään toimettomien työntekijöiden reserviä, ei tuottavuus- eikä alueellistamisohjelmankaan jälkeen.

Reinan mukaan valtaosa työntekijöistä on pystytty sijoittamaan muihin työtehtäviin valtion sisällä. Tämä edellyttää hänen mukaansa kuitenkin sitä, että valtio toimii yhä vahvemmin konsernina, jossa eri hallinnonalat eivät muodostu muureiksi. Lisäksi työntekijöiden sijoittamismahdollisuuksia tulee rakennemuutosten yhteydessä olla myös kunnissa ja yksityisellä sektorilla. Tämä ei vielä toimi riittävän hyvin.

– Hallintomme on liian ministeriö- ja hallinnonalakeskeistä, mikä vaikeuttaa asioiden hoitamista ja kokonaisuuden näkemistä. Se vaikeuttaa myös henkilöstöasioiden hyvää hoitamista.

Tieto–taito vaarassa

Alueellistamisen yhteydessä on esitetty pelkoa siitä, että alueellistettavien laitosten toiminta vaarantuu, kun työntekijät eivät muuta mukana ja heidän hallussaan oleva tieto–taito ja hiljainen tieto jää pääkaupunkiseudulle. Reinan mukaan tämä pelko on aito mutta olemassa ilman alueellistamistoimiakin eläköitymisen ja muun vaihtuvuuden vuoksi.

– Valtiotyönantajalla on iso haaste siinä, millä tavalla osaamista ja hiljaista tietoa siirretään tilanteessa, jossa keskeinen henkilöstö ja johto vaihtuu. Alueellistamistilanteet voivat jonkin verran lisätä tätä vaikeuskerrointa lyhyellä aikavälillä.

Reina muistuttaa, että alueellistaminen saattaa tuoda ongelmia lyhyellä aikavälillä, mutta tavoitteita ja niiden toteutumista pitää katsoa 10–20 vuoden perspektiivillä.

– Epävarmuutta kannattaa sietää vähän aikaa, koska ilman muutoksia ei pitkän tähtäimen hyötyjäkään saavuteta, Reina painottaa.

Tarja Niemelän mukaan esimerkiksi lääkelaitoksessa lääketurvallisuus on jo nyt vaarantunut alueellistamispäätöksen ja irtisanoutumisten seurauksena. Lisäksi hän korostaa, että monet asiantuntijaorganisaatiot tekevät paljon kansainvälistä yhteistyötä ja onnistunut yhteistyö perustuu yksittäisten henkilöiden kontaktiverkkoihin, jotka nyt saatetaan menettää.

– Suomi on saavuttanut yksittäisten henkilöiden kautta arvostettuja kansainvälisiä lisätehtäviä. Nyt kansainvälisesti saavutettu asema menetetään huippuosaajien mukana, Niemelä toteaa.

Hän myöntää valtion perusteet tieto–taidon katoamisesta eläköitymisen mukana osittain oikeaksi.

– Toisaalta hyvin toimiva virasto pystyy ennakoimaan eläkkeellejäämisiä siten, että uusia henkilöitä rekrytoidaan etukäteen, jolloin tieto–taitoa pystytään siirtämään seuraajille hallitusti. Alueellistamistilanteessa huippuasiantuntijoilla on käytännössä kuukauden irtisanoutumisaika. Tässä ajassa ei saada uutta osaajaa tilalle.

Lisäksi tehtäviä siirretään Niemelän mukaan henkilöille, jotka ovat jo muutenkin kuormitettuja ja työuupumuksen rajamailla.

Alueellistaminen jatkuu

Tarja Niemelän mielestä alueellistamista tulisi käyttää vain, kun perustetaan jotain uutta.

– Viimeaikaisissa hankkeissa on kuitenkin ollut kyse siitä, että hyvin toimivien virastojen osalta luodaan teennäisesti jotain uutta, jotta saataisiin peruste alueellistamiselle. Esimerkiksi lääkelaitoksen osalta on luotu uusi Lääkealan keskus, joka todellisuudessa 90-prosenttisesti hoitaa nykyisen lääkelaitoksen tehtäviä. Kyse on lääkelaitoksen alueellistamisesta eikä uuden viraston perustamisesta niin kuin sosiaali- ja terveysvirasto on pyrkinyt vakuuttamaan.

Timo Reinan mukaan määrällisesti ja sisällöllisesti alueellistamisessa on 2000-luvulla onnistuttu hyvin.

– Tämä on toimintatapa, josta on tullut osa alueiden ja hallinnon kehittämistoimintaa. Periaatteita on kehitetty ja erilaisia alueellistamisen valmistelua ja vaikutusten arviointia helpottavia välineitä kehitetty. Kokemuksista on opittu.

Reina uskoo, että alueellistaminen ei pääty nykyisen hallituksen kauteen.

– Alueellistamista on tehty käytännössä kaikilla hallituspohjilla: se alkoi Lipposen kakkoshallituksen aikana, ja on jatkunut punamultahallituksen ja nykyisen aikana.

Mitä pidemmälle alueellistamisessa mennään, sitä vähemmän alueellistettavaa potentiaalia jää jäljelle. Silti Reina uskoo, että ainakin uusien ja uudelleen organisoitavien toimintojen osalta alueellistamistarkastelua tehdään jatkossakin.

– Eläköityminen avaa ikkunan nyt. Vuoden 2015 jälkeen on vaikeampaa toimeenpanna alueellistamispäätöksiä eläköitymismahdollisuutta hyödyntäen, koska silloin tätä vaihtoehtoa ei ole samassa mitassa käytettävissä.

Työpaikka viedään

Tehdyt alueellistamispäätökset ovat Tarja Niemelän mukaan aiheuttaneet motivaation laskua, lisänneet sairauspoissaoloja ja henkilöstön irtisanoutumisia.

– Lisäksi henkilöstö kokee, että heiltä viedään työpaikka ja annetaan se jollekin toiselle.

Tarja Niemelä muistuttaa myös, että hyvin toimivan viraston alueellistaminen maksaa kymmeniä miljoonia euroja. Tätä ei hänen mielestään myönnetä tarpeeksi.

– Lääkelaitoksen osalta sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut, että tänä vuonna alueellistamiskulut ovat 300 000 euroa. Lääkelaitoksen henkilöstö on puolestaan tehnyt laskelman, jonka mukaan vuoteen 2014 mennessä luku on 62 miljoonaa euroa. STM sanoo, että muut kulut tarkentuvat prosessin aikana. On vaikea ymmärtää, että hankkeeseen ryhdytään ilman asianmukaisesti laskettuja tietoja kokonaiskustanuksista. Eduskunnan täytyisi tietää päätöstä tehdessään, onko siihen tässä taloudellisessa tilanteessa varaa.