Siellä ovat jo melkein kaikki. Siis sosiaalisessa mediassa, verkon yhteisöpalveluissa. Luultavasti sinäkin?

Muistatko vielä ajan, kun kukaan ei touhottanut Facebookista, YouTubesta, Wikipediasta tai edes Koulukaverit.comista? Ei siitä monta vuotta ole.

Sosiaaliset verkkopalvelut nousivat suomalaisten huulille 2000-luvun puolimaissa. Teinit aloittivat jo aiemmin, mutta buumi verkkoyhteisöistä tuli meillä vasta vuoden 2007 lopulla.

– Facebook löi läpi valtavalla vauhdilla, samoin YouTube hiukan ennen. Vanhemmat sovellukset MySpace tai Friendster eivät saaneet Suomessa suurta suosiota, erikoistutkija Asta Bäck VTT:n verkkomediatiimistä muistelee.

Kehityksen tahti on nyt sellainen, että supersuositulle Facebookille povataan jo loppua. Uusinta villitystä eli mikroblogipalvelu Twitteriäkin on veikattu tähdenlennoksi.

Tutkijat kuitenkin uskovat, että sosiaalinen media ilmiönä on tullut jäädäkseen – aivan kuten puhelin tai televisio aikanaan.

Hitaat suomalaiset

Kaikki alkoi oikeastaan 1990-luvun taitteen keskustelupalstoista. Tietoverkkojen ystävät ottivat omakseen esimerkiksi Elisa-keskustelutaulun ja Duuni.netin.

Sitten tulivat blogit ja verkkokaupat, joista suomalaiset innostuivat heti. Vuonna 2000 syntyi suomalainen nuorisohitti IRC-Galleria, seuraavana vuonna maailmanmaineeseen noussut virtuaalimaailma Habbo Hotel.

Suurille kansainvälisille yhteisöpalveluille meillä kuitenkin lämmettiin hitaasti.

– Bisnesmaailman käyttämä LinkedIn omaksuttiin Suomessa ensimmäisten joukossa, mutta se on poikkeus, tietotekniikka-alan konsultti Petteri Järvinen kertoo.

– MySpacen ja Facebookin kaltaisista palveluista tuli maailmalla ilmiö neljä viisi vuotta sitten, meillä vasta nyt, hän sanoo.

Cision Finlandissa yrityksille verkkostrategioita konsultoiva Susanna Tirkkonen arvelee hitaan syttymisen johtuvan kansanluonteesta.

– Meillä ei ole perinteisesti ollut avointa keskustelukulttuuria. Suomalainen on yhä vähän varpaillaan ja seurailee kehitystä miettien, pitääköhän minunkin? hän pohtii.

Sosiaalinen paine

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa sosiaalinen media muuttaa vauhdilla kanssakäymisen pelisääntöjä.

– Verkostoitumisella on todellisia ja isoja vaikutuksia, joista valtaosaa emme vielä edes tiedä, Helsingin yliopiston viestinnän professori Leif Åberg uskoo.

– Esimerkiksi Jokelan kouluammuskelusta ensimmäisen tiedon välittivät verkkokeskustelijat. Linjoilla on niin paljon ihmisiä samaan aikaan, että syntyy joukkovoimaa.

Uusin esimerkki on Twitter, jota Barack Obama hyödynsi vaalikampanjassaan ja jonka avulla Moldovassa kerättiin kokoon laajat mielenosoitukset.

Vielä tovi sitten kysyttiin uteliaasti: ”Oletko Facebookissa?” Nyt kysymys on muuttunut melkeinpä vaatimukseksi, jos toinen epäröi: ”Kyllä sinun pitää jo liittyä!”

– Sosiaalinen paine on suuri. Esimerkiksi IRC-Galleriassa on annettu ymmärtää, että jos et irkkaa, et kuulu jengiin, Åberg toteaa.

VTT:n Asta Bäck näkee selvää painetta myös aikuisten keskuudessa.

− Facebookiin on siirtynyt yhä useampi käytännön asia, kuten tapaamisten sopiminen tai tietojen vaihto. Netti on tunkeutunut monelle sellaiselle elämänalueelle, mihin se ei ennen ulottunut, hän pohtii.

Uomia bisnekselle

Tavallisimmin sosiaalisia palveluita käytetään ajanvietteeksi ja yhteydenpitoon. Nyt mietitään kuitenkin myös sitä, mitä hyötyä palveluista voisi olla bisnekselle, työnteolle tai opiskelulle.

– Sosiaalisessa mediassa piilee valtava markkinointipotentiaali. Se on ilmainen kanava, jolla yritys voi esimerkiksi jakaa tietoa, antaa palautetta ja mainostaa laajoille joukoille, Cisionin Susanna Tirkkonen tietää.

Yritys voi ostaa perinteistä mainostilaa yhteisöstä, perustaa itselleen oman ”kaveriryhmän” tai parhaassa tapauksessa houkutella kohderyhmänsä viemään vapaaehtoisesti markkinointiviestiä eteenpäin. Tässä piilee kuitenkin riskejä.

– Kannattaa miettiä tarkkaan, mistä palvelusta oma kohderyhmä löytyy. Verkossa on vaaransa, ja kuluttajat voivat kääntyä nopeasti tuotetta vastaan, Tirkkonen huomauttaa.

Innovatiivisimmat yritykset hyödyntävät verkkoyhteisöjä jopa tuotesuunnittelussaan. Esimerkiksi Starbucksin, Legon ja Soneran hankkeissa on kysytty kehitysideoita suoraan kentältä.

Opiskelijat ja tutkijatkin löytävät yhteisöistä uusia toimintatapoja.

– Graduseminaarilaiset houkuttelivat minut vuosi sitten Facebookiin. Nyt vedän siellä mestariluokkahanketta, jossa muun muassa laadimme tieteellisen artikkelin avoimen lähdekoodin periaatteella, professori Åberg myhäilee.

– Olen varma, että siitä tulee paljon parempi kuin perinteisillä menetelmillä!

Asiaa Twitterissä

Kauas on siis tultu siitä, minä sosiaalista mediaa aluksi pidettiin: kanavana kertoa, missä juuri minä olen nyt ja mitä tekemässä.

Tähän nojasivat ensin myös 140 merkin pikaviestejä hyödyntävät mikroblogipalvelut Twitter ja Jaiku. Vähitellen niistä muotoutuu asiatiedon välityskanavia.

– Facebookissa on enemmän diibadaabaa ja viihteellisyyttä, mutta Twitter on parhaimmillaan nopean tiedon, linkkien ja uutisten välittämisessä, Tirkkonen yllättää.

– Tutkijat puhuvat verkkoyhteisöissä nimenomaan asiaa, myös Åberg korostaa.

Yritykset hyödyntävät yhteisöjä markkinoinnin lisäksi sisäisessä viestinnässään. Esimerkiksi monikansallisissa suuryhtiöissä verkko tarjoaa kanavan tutustua kollegoihin. Johtamisestakin tulee osallistavampaa.

– Verkkoyhteisössä on helppoa selvittää vaikkapa se, kuka tietää jostakin asiasta eniten tai mihin kollega on erikoistunut, Petteri Järvinen mainitsee.

Viihteellisyys on toki edelleen verkkoyhteisöjen ydintä. Niinpä jotkut työnantajat ovat kieltäneet facebookkaamisen työkoneella.

– Sosiaalista mediaa voi käyttää hyvin tuottavasti tai hyvin tuottamattomasti. Osa yrityksistä kokee sen mahdollisuudeksi, osa uhaksi, Asta Bäck tiivistää.

Kilpaillen ja rinnakkain

Entä mitä seuraavaksi?

Sitä kukaan ei osaa ennustaa. Internet yleistyi vasta 1990-luvulla, ja uudesta ”web 2.0:sta” eli yhteisöllisestä verkosta alettiin puhua viitisen vuotta sitten.

Joidenkin tutkijoiden mukaan vuorovaikutteinen ja kaksisuuntainen web 2.0 korvaa lopulta kokonaan perinteisen netin eli hakukoneet ja sivulta toiselle surffailun.

– Osa käyttäjistä on jo hylännyt Facebookin ja Twitterin. Palveluita tulee ja menee, ja uusia kehitetään, Petteri Järvinen huomauttaa.

Bäckin mukaan yksi trendeistä on verkkoyhteisöjen alkaminen elää rinnakkain.

– Osa kuolee, mutta samalla yhä useampi linkittyy toisiinsa. Käyttäjä voi olla läsnä useammassa palvelussa, vaikka päivittäisi säännöllisesti vain yhtä, hän toteaa.

Tuleeko vastatrendi?

Oma lukunsa on Facebook-allergia. Liittymisestä tuli pian statuskysymys niille, jotka eivät halua olla ”aina kaikkialla kaikkien kanssa”. Sama koettiin aikanaan kännyköiden yleistyessä.

Kaikilla elämänaloilla isoja trendejä seuraa vastatrendi.

– Kun yhteisöjen uutuudenviehätys alkaa mennä ohi, seuraavaksi ehkä kysytään, mitä järkeä tässä on, pohtii Asta Bäck.

– Kukaties Aasiasta tulee seuraavaksi hiljaisuuden trendi vastavetona yhä kiihtyvämmälle tahdille, Susanna Tirkkonen miettii.

Leif Åberg näkee kaksi vastakkaista mahdollisuutta.

– Joko nykyiset palvelut korvautuvat jollain ylivertaisesti paremmalla, kuten kävi aikanaan lennättimelle ja faksille. Tai sitten syntyy lumipalloefekti: mitä enemmän väkeä liittyy mukaan, sitä kovemmaksi vauhti yhä kiihtyy.