Riippumattomuus valtiosta on pitkään ollut yliopistojen tavoitteena. Nyt kun siitä on tulossa totta, alkavat jäljet pelottaa: Myydäänkö yliopistot autonomian varjolla liike-elämän pelinappuloiksi? Rapautuuko tiedeyhteisön vapaus ja riippumattomuus soveltavan tutkimuksen lisääntyessä? Heikentääkö työnantajan muutos henkilöstön asemaa? Onko tiedemaailmalla ylipäätään mitään sananvaltaa omassa asiassaan?

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n edustajan Arja Vehmaksen mukaan henkilöstön aseman pitäisi pysyä vähintään ennallaan yliopistolain uudistuksessa.

– Tällä hetkellä ei valitettavasti siltä näytä, sillä esimerkiksi virkasuhteisten palvelussuhdeturva heikkenee uudistuksessa. Laittomasti irtisanottujen virkamiesten osalta valtiolla on takaisinottovelvollisuus, mutta työsuhteisten osalta määrätään korvaus. Virkamiehet ovat voineet hakea virkamieslautakunnan päätöstä ongelmatapauksissa, mikä on huomattavasti edullisempaa ja helpompaa kuin viedä asiat yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Virkasuhteiden muuttuessa työsuhteisiksi takaisinpaluu entiseen tehtävään ei ole mahdollista. Myös määräaikaisten oikeus hakea määräaikaisuuksien ketjuuntumiselle ratkaisua virkamieslautakunnassa loppuisi. Vehmaksen mukaan voimaanpanolakiin tulisi kirjata sopimusten jatkuminen nykyisessä muodossaan, kunnes sopijaosapuolet sopivat uuden työ- tai virkaehtosopimuksen.

– Nyt on tarjottu siirtymäkauden sopimusta, joka turvaisi lähinnä nykyisen henkilöstön aseman ja senkin vain rajoitetusti. Uusien työntekijöiden osalta ei olisi mitään varmaa käytäntöä. Virkasuhteisten ja työsuhteisten palvelussuhteen ehdoissa on eroavaisuuksia myös sairauspoissaolojen vaikutuksesta palkkaukseen.

Miten sopimusneuvottelut jatkuvat, sitä Vehmas ei osaa ennustaa.

– On vaikea sanoa muuta kuin, että jatkoneuvottelut saavat erilaisen luonteen ja järjestyksen. Nythän yleiset palvelussuhteenehdot määräytyvät valtion virka- ja työehtosopimuksen mukaan, ja palkoista on neuvoteltu ja sovittu opetusministeriön kanssa. Yliopistot ovat perustaneet Suomen yliopistotyönantajayhdistyksen SYTYn, joka jatkossa on neuvotteluosapuoli. SYTY ei ole vielä järjestäytynyt mihinkään keskustason työnantajaan, joten tämäkin on vielä yksi oleellinen asia neuvottelujen muotoutumisessa.

Poliittinen uudistus

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanin, professori Harri Melinin mukaan yliopistolaki ei tuo yliopistoille mitään uusia elementtejä.

– Vaikka lailla saadaan muodollinen autonomia, valtio käyttää jatkossakin rahoittajavaltaa ja yliopistot käyttävät autonomiaansa näissä raameissa. Autonomiaa perustellaan ulkopuolisten rahoitusmahdollisuuksien paranemisella, mutta onhan rahoitusta hankittu ennen uudistustakin.

Tieteellinen perustutkimus säilyy yliopistojen keskeisenä tehtävänä. Vaikka soveltavan tutkimuksen osuus lisääntyy, tämä ei kuitenkaan ole ongelma, joka rapauttaisi tutkimusta. Melin luottaa tieteellisen yhteisön itsekuriin.

– En usko, että laki vaikuttaa yliopistojen toimintaan tai että lakiuudistuksella ajaudutaan yrityselämän vallan alle. On myös muita tärkeitä tahoja kuin yritykset, joita voidaan kutsua yliopistojen hallituksiin. On turha lietsoa pelkoja, joihin ei ole syytä, Melin toteaa.

– Yksittäisen yrityksen intressit tuskin vaikuttavat päätöksentekoon, pikemminkin tuovat asiantuntemusta ja kansainvälistä kokemusta.

Lakiuudistus on Melinin mukaan kuitenkin paikallaan, sillä yliopistoissa on pitkään toivottu autonomian laajentamista. Laissa on kuitenkin ongelmia ja aukkoja.

– Miksi lain pitää tulla voimaan ensi vuoden alussa tai miksi kysymystä henkilöstön aseman muutoksesta virkasuhteesta työsuhteeksi ei ole mietitty rauhassa?

Myös hallituksen kokoonpano arveluttaa. Sopiiko rakenne yliopistomaailmaan? Melinin mukaan kyseessä on niin merkittävä muutos, että se olisi pitänyt valmistella komiteassa, jossa mukana olisi eri yliopistoryhmien ja valtion edustajia.

– Kysymys on hyvin poliittisesti värittyneestä uudistuksesta, jossa valtiovalta sanelee, miten yliopistot tulee järjestää. Olisin antanut yliopistoille enemmän valtaa järjestää oman toimintansa. Yliopistoja on kuultu, mutta vaikuttaako niiden kanta eduskunnan käsittelyyn. Se jää nähtäväksi.

Haluttu muutos

Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston johtaja Anita Lehikoinen pitää yliopistolain uudistusta välttämättömänä. Yliopistojen taloudellinen valta ja autonomia vahvistuvat uudistuksen myötä. Laki antaa yliopistoille mahdollisuuden uudistaa myös henkilöstöpolitiikkaansa.

– Yliopistoille tulee vastuu ja valta omaisuutensa hoidosta ja kartuttamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että yliopistoilla on jatkossa yhä enemmän taloudellista liikkumavaraa esimerkiksi tutkimusrahoitusta hankittaessa.

Mikäli uudistus toteutuu suunnitellusti, ensi vuoden alussa yliopistoja johtaa hallitus, josta puolet, puheenjohtaja mukaan luettuna, edustaa ulkopuolisia tahoja. Siirrytäänkö nyt valtiovallan holhouksesta yrityselämän ikeen alle?

– Näkemyksiä siitä, että elinkeinoelämä sanelisi jatkossa yliopistojen elämää, voidaan pitää liioiteltuna. Lähtökohta on se, että valtio rahoittaa jatkossa yliopistojen toimintaa vastaavassa laajuudessa kuin tälläkin hetkellä. Vaikka julkisoikeudellisten yliopistojen osalta puolet hallituksesta on nimitettävä ulkopuolelta, missään ei sanota, että jäsenten pitää tulla elinkeinoelämästä. Yliopistoilla on valta päättää hallitustensa kokoonpanosta.

Lehikoisen mukaan tärkeintä uudistuksessa on se, että yliopistoista tulee itsenäisiä toimijoita valtion tilivirastoaseman sijaan. Tässä on koko uudistuksen ydin. Opetuksen ja tutkimuksen suhde eivät hänen mukaansa muutu, pikemminkin tavoitteena on ammattimaistaa yliopiston johtoa. Tutkijoille ja opettajille jää enemmän aikaa hoitaa varsinaisia tehtäviään.

– Koska kysymyksessä on iso muutos, on selvää, että aina löytyy vastustajia. Yliopistojen hallituksista valtaosa on suhtautunut lakiin myönteisesti. Kysymys on kuitenkin muutoksesta, jota yliopistoissa on haluttu pitkään ja joka on toteutettava, mikäli yliopistoja halutaan kehittää osana kansainvälistä tiedemaailmaa.

Irrallaan kapitalismin vaatimuksista

Yhteiskuntatieteilijä Jussi Vähämäki Joensuun yliopistosta aloittaisi yliopistolain uudistuksen omista riveistä ja yliopistojen tarpeista.

– Aktiivisuus yliopistolain uudistamisen ympärillä on julkisuudessa leimattu lain vastustamiseksi. Motiivina on kuitenkin ollut opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden odotusten, toiveiden ja pelkojen esiintuominen sekä yliopistojen henkilöstön nostaminen hallinnollisen koneiston vastapainoksi.

Vähämäen mukaan voitaisiin kysyä, pystyykö laki säätelemään ja ohjaamaan opetusta ja tutkimusta vai kärjistääkö sen toimeenpano entisestään opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien sekä hallintokoneiston välisiä ristiriitoja?

– Laki heikentää yliopistojen toimintaa eikä suinkaan tehosta sitä. Lisäksi laki on huonosti valmisteltu sisällöllisesti ja juridisesti, ja samaa mieltä ovat olleet monet juridiikan asiantuntijat.

Lähtökohtana uuden yliopiston luomiselle olisi lopettaa erottelu tuottavaan ja tuottamattomaan opiskeluun, tutkimukseen, taiteeseen ja kulttuuriin. Lisäksi olisi kehitettävä yksityisen rahoituksen kontrolloinnin muotoja ja luotava sen ulkopuolelle jääviä tutkimuksen ja opetuksen aloja.

– Uusi yliopistolaki yrittää kilpailuttaa autonomian kaavussa, mutta yliopisto ei ole sen enempää lätkäkaukalo kuin punttisali. Tieto, sen tuottaminen, opettaminen ja koulutus eivät voi perustua kilpailulle, yksityistämiselle tai panttaamiselle.
Vähämäen mukaan autonomian on oltava yliopistolaisten älyn ja ajattelun, tiedon ja tietämisen autonomiaa. Tämä edellyttää taloudellisen, tiedollisen ja kulttuurisen itsenäisyyden vahvistamista, opintojen vapautta sekä henkilökunnan todellista mahdollisuutta osallistua yliopiston toimintaan ja päätöksentekoon.

– Yliopistoa pitäisi pystyä kehittämään irrallaan kapitalismin jatkuvasti muuttuvista vaatimuksista.

Yliopistojen virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi 1.1.2010 alkaen