Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen kaipaa Suomeen terävämpää tasa-arvopolitiikkaa, jota tukisi selkeämpi lainsäädäntö. Hänen mielestään suomalaisen työelämän tasa-arvoisuus on vielä kaukana.

Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkisen mielestä suomalaisessa työelämässä vallitsee näennäinen tasa-arvo.

– Suurin ristiriitaisuus on minun mielestäni jo siinä, että työelämä on voimakkaasti kahtiajakautunut ja meillä on erikseen naisten alat ja miesten alat, Mäkinen toteaa.

Tämä jako heijastuu myös työelämän tasa-arvoisuuteen, sillä naisvaltaisella julkisella sektorilla palkkataso on selkeästi yksityistä sektoria alhaisempi.

Mäkisen mukaan naisalojen huono arvostus näkyy nimenomaan palkkauksessa, joka uhkaa jatkossakin jäädä jälkeen – huolimatta hallituksen ja työmarkkinaosapuolten samapalkkaohjelmaan kirjatuista tavoitteista.

– Tämä on minusta erittäin huolestuttavaa, koska keskusteluissa suomalaisen työelämän tasa-arvo on koettu olennaiseksi asiaksi.

Mäkinen muistuttaa, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan naisia on työelämässä jo enemmistö ja naiset ovat paremmin koulutettuja kuin miehet.

– Siitä huolimatta naisammattien arvostuskysymys on yhä ratkaisua vailla.

Samanaikaisesti pätkätöiden ja määräaikaisten työsuhteiden ongelmat koskettavat erityisesti nuoria naisia koulutustasosta riippumatta.

Naisjohtajia tarvitaan lisää

Epätasa-arvoisen työelämän kokemusta lisää myös naisjohtajien määrän vähyys.

– Naisilla on enemmän korkeakoulututkintoja kuin miehillä, mutta siitä huolimatta yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla on vain vähän naisjohtajia.

Suomalaisessa tiedemaailmassa naisprofessorien määrä on kansainvälisesti arvioiden kohtuullinen, mutta tutkijakoulutuksen suorittaneiden tai väitelleiden naisten määrään verrattuna tämäkin luku on pieni.

– Tiedemaailmassa käytetään varsin yleisesti kutsuntamenettelyä, ja useimmiten kutsu käy miestutkijoille. Lisäksi professuurien määrä on miesvaltaisilla tutkimusaloilla suurempi kuin naisvaltaisilla, Mäkinen kertoo.

Yllättävää naisjohtajien vähäisyys on myös peilattuna EVAn muutaman vuoden takaiseen tutkimukseen, joka osoitti, että naisten johtamat yritykset ovat tuottavampia yrityksiä kuin miesten.

Yritysmaailman puolella Mäkistä ihmetyttää myös se, ettei naisten määrä pörssiyhtiöiden hallituksissa ole lisääntynyt, vaikka asiaa on pidetty esillä jo vuosia. Norjassa asiaa varten laadittiin sitovaa lainsäädäntöä, jossa pörssiyhtiöiden hallituksille määrättiin naiskiintiöt.

– Lain voimaansaattamiselle annettiin pitkä siirtymäaika, jolloin elinkeinoelämä järjesti hallitusammattilaisiksi aikoville naisille pätevöittämiskoulutusta. Tämä vei pohjan niiltä argumenteilta, joiden mukaan ei olisi riittävästi hallitustyöhön päteviä naisia.

Julkishallinnossa on asiaan kiinnitetty huomiota, ja monien ministeriöiden työpaikkailmoituksissa haetaankin johtotehtäviin naisia ja miehiä. Myös yritysmaailmassa tämä tulisi Mäkisen mielestä ottaa tavaksi.

– On tavallista, että johtohenkilöitä rekrytoitaessa yritykset käyttävät konsulttiyrityksiä apuna. Näille annetuissa toimeksiannoissa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että toivotaan molempia sukupuolta olevia ehdokkaita. Tällöin on aidosti mahdollisuuksia muuttaa vallitsevaa tilannetta toisenlaiseksi.

Eväitä palkkakartoitukseen

Vaikka Suomessa on jo pitkään tavoiteltu tasa-arvoisempaa työelämää, ei tilanne EU-tilastojen tai viimeaikaisten selvitysten valossa ole juurikaan parantunut.

Pirkko Mäkisen mukaan myös tulevaisuus näyttää synkältä. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelman säästöt yhdistettynä taloustaantuman vaikutuksiin eivät lupaile lähitulevaisuudessakaan suuria parannuksia naisvaltaisten alojen tilanteeseen. Siksi tarvittaisiin pikaisesti lainsäädännön kehittämistä. Vuonna 2005 tasa-arvolain uudistuksessa mukaan otettiin palkkakartoitus, josta oli tarkoitus luoda yli 30 hengen työpaikoille käytännön väline palkkaerojen tarkasteluun.

– Lakiuudistus jäi kuitenkin puolitiehen, sillä tasa-arvolaissa ei edelleenkään anneta riittäviä eväitä palkkakartoituksen tekemiseen.

Tärkeää olisi esimerkiksi turvata lailla kaikille palkkakartoitusta tekeville osapuolille mahdollisuus saada tietoja yksilökohtaisista palkoista. Vain näin voidaan puuttua epäkohtiin.

– Tällä hetkellä julkisen sektorin palkkakartoituksia tehdään huomattavasti paremmilla tiedoilla kuin yksityisen sektorin kartoituksia. Tämä johtuu siitä, että julkisella sektorilla palkkojen julkisuus on säännelty paljon avoimemmaksi kuin yksityisellä puolella.

– Usein kartoitukset jäävät puolitiehen juuri siksi, että lainsäädännössä on annettu liian heikot eväät konkreettiseen toteutukseen. Usein verrataan keskipalkkoja eikä tehdä analyysejä palkanosittain. Toisaalta tyydytään siihen, että kerrotaan luvut, mutta ei analysoida tilannetta ja arvioida syitä.

Analyysivaihe olisikin Mäkisen mukaan erittäin tärkeä, sillä aina naisen ja miehen välinen palkkaero ei tarkoita syrjimistä sukupuolen perusteella.

– Palkkaerolle voi löytyä hyväksyttävä syy. Jotta perustettomat syyt nousevat esiin ja niihin voidaan puuttua, on tuloksia tärkeä analysoida.

Perhevapaat heikentävät asemaa

Palkkaongelmien lisäksi tasa-arvovaltuutetun toimistoon otetaan yhteyttä perhevapaisiin liittyvissä kysymyksissä.

– Nämä yhteydenotot tulevat pääasiassa naisilta, jotka havaitsevat, että he putoavat perhevapailta palatessaan palkkauksellisesti tai muutoin huonompaan asemaan. Tarjolla ei olekaan enää samaa tai samanarvoista tehtävää.

Toisinaan myös työnantajan saama tieto henkilön raskaudesta on vaikuttanut siihen, että määräaikaista työsuhdetta ei olekaan jatkettu.

Sen sijaan sukupuoleen perustuvasta tai seksuaalisesta häirinnästä haetaan tietoja lähinnä nettisivuilta, ja konkreettisia yhteydenottoja aiheesta tulee tasa-arvovaltuutetun toimistoon vain satunnaisesti.

Miehetkin perhevapaille

Tasa-arvokysymyksiä pidetään lähinnä naisten ongelmina, mutta tasa-arvovaltuutetun mukaan noin kolmannes yhteydenotoista tulee miehiltä. Nämä tuovat esiin aivan samoja epäilyjä esimerkiksi palkkasyrjinnästä tai syrjinnästä työhön otettaessa. Lisäksi perhevapaita käyttäviltä isiltä tulee yhteydenottoja.

– Usein isäkuukaudelle tai vanhempain vapaalle jäävä isä saattaa olla omassa työyhteisössään ensimmäinen. Pahimmassa tapauksessa työnantaja saattaakin vaatia, että työntekijän tulee itse järjestää sijaisensa loman ajaksi. Naisvaltaisilla aloilla on jo totuttu töiden uudelleen organisointiin, mutta miesten puolelle ei ole vielä muodostunut käytäntöä.

– Olisi hienoa, jos miehet käyttäisivät perhevapaita yhä enemmän. Näin saataisiin myös vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia tasattua mies- ja naisvaltaisten alojen välillä.

Pirkko Mäkinen kannattaa myös niin sanotun Islannin-mallin käyttöönottoa, jossa perhevapaa on jaettu korvamerkityin osin molemmille vanhemmille.

– Tämä lisäisi ilman muuta tasa-arvoa työelämässä. Minusta olisi tosi hienoa, että meilläkin olisi selkeästi äidille ja isille tarkoitetut jaksot, joita ei voisi siirtää toiselle.

Lepsusta laista teräväksi

Vielä tämän vuoden aikana eduskunta saa eteensä selvityksen siitä, miten vuoden 2005 tasa-arvolain uudistus on toiminut. Ensi vuonna taas laaditaan eduskunnalle tasa-arvoselonteko, jossa arvioidaan, miten hallituksen tasa-arvo-ohjelmat ja samapalkkaohjelma ovat toimineet, mitkä ovat suomalaisessa yhteiskunnassa vielä olemassaolevia haasteita ja tarvitaanko uudentyyppisiä näkökulmia.

– Minusta Suomessa tarvitaan terävämpää tasa-arvopolitiikkaa, jolla saadaan konkreettisesti aikaan toivottuja muutoksia. Tällainen politiikka toimii, jos siihen yhdistetään tätä politiikkaa tukeva tasa-arvolaki. Jos laki jää hyvin pehmeäksi ja lepsuksi, politiikan kirjaukset jäävät vain kauniiksi julkilausumiksi eikä tuloksia saavuteta.