Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston (FSD) johtajan Sami Borgin mielestä europarlamenttivaalit tuovat kansalaisille hyvän mahdollisuuden keskustella EU:n ja europarlamentin merkityksestä. Eurovaaleja käydään Borgin mukaan kuitenkin useissa maissa pitkälti kansallisilla teemoilla.

– Poliittiset puolueet katsovat toki asiakysymyksiä ja tavoittelevat valtaa europarlamentissa mutta kilpailevat pääasiassa kannatuksesta kotimaassaan.

Borgin mukaan tämä näkyy hyvin kesäkuun EU-vaaleissa.

– Tuskinpa Timo Soini olisi lähtenyt perussuomalaisten ehdokkaaksi, jos hän ei katsoisi sillä olevan merkitystä tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen, Borg analysoi.

Tilanne ei kuitenkaan ole hänestä huono verrattuna muihin ajankohtiin:

– Jos eduskuntavaalit olisivat nyt ovella, sisäpoliittiset teemat olisivat vielä vahvemmin esillä.

Sami Borg korostaa, että EU:lla on laaja merkitys jokaiselle EU-valtion kansalaiselle. Silti europarlamentti ja EU koetaan etäisiksi, Suomessa jopa keskimääräistä enemmän. Tähän on Borgin mielestä osasyynä Suomen maantieteellinen sijainti etäällä Euroopan
unionin instituutioista.

– Eurovaalien äänestysprosenteissa näkyy vaihtelua myös sen mukaan, missä vaiheessa maa on tullut mukaan unioniin. Lisäksi minusta on itsestään selvää, että belgialainen tai hollantilainen kokee nämä asiat eri tavalla kuin suomalainen, jonka maalla pisin valtakunnan raja on Venäjän kanssa.

Eurovaaleissa äänestysvilkkaus on koko Suomen jäsenyyden ajan, vuodesta 1995 lähtien, ollut hyvin alhainen, ja usein näiden vaalien yhteydessä onkin käytetty termiä toisen asteen vaalit. Tämä ajattelumalli näkyy Borgin mukaan esimerkiksi puolueiden ja median kiinnostuksessa vaaleja kohtaan. Esimerkiksi mainostelevisio ei järjestä eurovaalien yhteydessä perinteisiä puolueiden vaalitenttejä samassa määrin kuin eduskuntavaalien yhteydessä eikä isojenkaan puolueiden ole ollut helppoa saada näkyviä ehdokkaita listoilleen. Osasyynä tähän on vaalikampanjoiden korkeat kustanukset; Borgin mukaan alle 100 000 euron kampanjalla ei juurikaan pääse läpi.

– Onkin ironista, että vaalikampanjoihin ei suurimpien puolueiden mielestä pidä laittaa kulukattoa, mutta samaan aikaan kulujen pelossa ei saada edes ehdokkaita listoille.

Borgin mielestä ei kuitenkaan voida ajatella, että europarlamenttivaalit olisivat toisen asteen vaalit, koska EU:n merkitys kasvaa koko ajan. Ongelmana on pikemminkin se, että unionin päätöksentekojärjestelmä on hyvin monimutkainen. Lisäksi unioni kokonaisuudessaan on iso organisaatio, jota ei ole helppo kokea läheiseksi.

Suomen ensimmäiset EU-vaalit vuonna 1996 käytiin yhdessä kunnallisvaalien kanssa. Tämä nosti äänestysprosentin hieman yli 60 prosenttiin. Seuraavat eurovaalit toimitettiin vuonna 1999, vain muutama kuukausi eduskuntavaalien jälkeen, jolloin havaittavissa oli vaaliväsymystä. Tuolloin Suomen ääniprosentin 31,4 alle jäivät vain Iso-Britannia ja Hollanti. Viimekertaisissa vaaleissa 2004 äänestysprosentti oli 40,1 eli noin 30 prosenttiyksikköä matalampi kuin eduskuntavaaleissa.

– Lisäksi pitää ottaa huomioon, että tämä on koko vaalien äänestysprosentti. Kaikkein nuorimmista korkeintaan joka neljäs kävi äänestämässä, Borg toteaa.

Ei äänestyspakkoa

Sami Borg on tutkinut keinoja kansalaisten äänestysinnon aktivoimiseksi.

– Kaikkein huonoin keino on sellainen äänestyspakko, jossa äänestämättä jättämisestä määrätään sanktioita. Huonoja ovat myös erilaiset porkkanat kuten palkkiot äänestämisestä.

Parhas keino Borgin mielestä olisi saada ihmiset käsittämään edustuksellisen demokratian ja vaalien merkitys.

– Äänestämässä käymistä ei kuitenkaan tule pitää itsetarkoituksena. Meillä pitää olla aitoja ja oikeita politiikkavaihtoehtoja. Jos ihmiset eivät löydä itselleen vaihtoehtoja, äänestämättömyyden syitä pitää etsiä tarjolla olevista puolueista, ehdokkaista ja näiden tavoitteiden erottumisesta.

Borgin mukaan monet asiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että erilaisten vaikuttamismahdollisuuksien luetteleminen kansalaisille ei ole se keino, jolla ihmiset saadaan uurnille.

– Jos näin olisi, ihmiset äänestäisivät eniten kunnallisvaaleissa, koska kunnat ovat eniten kosketuksissa ihmisten elämään. Meillä on kuitenkin se tilanne, että eniten äänestetään presidentin vaaleissa.

Borgin mielestä vaaleista pitäisikin pystyä luomaan aidosti yhteisöllinen tapahtuma, jossa ihmiset kokevat valintojen tekemisen helpoksi ja heillä on riittävästi vaihtoehtoja.

– Presidentin valtaoikeudet ovat huvenneet ja presidentti-instituution merkitys on vähentynyt, mutta kansalaisten kiinnostus ei ole laskenut paljonkaan.

Samalla Borg kuitenkin muistuttaa, ettei korkea äänestysprosentti ole ainoa demokratian kriteeri.

Tavoitteet pyöristyvät

Borgin mielestä aitoja poliittisia vaihtoehtoja on tällä hetkellä tarjolla. Ongelmana on kuitenkin se, että puolueiden vaalikampanjoissa tavoitteet pyöristyvät ja yleistyvät.

– Kaikkien puolueiden tulisi profiloitua vahvemmin omilla perustavoitteillaan ja keskittyä siihen, mikä erottaa ne toisista puolueista.

Borg toteaa olevansa tulossa olevien vaalien suhteen peruspositiivisella mielellä.

– Ilmassa on kysymyksiä – kuten kysymys EU:sta yleensä ja maahanmuuttopolitiikka – jotka ovat aktivoituneet perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin asetuttua ehdokkaaksi. Meillä onkin nyt aineksia siihen, että keskustelua päästään käymään asiateemoilla.

Borg uskoo äänestysaktiivisuuden lisääntyvän, jos ennen vaaleja keskustellaan kiinnostavasti relevanteista poliittisista kysymyksistä.

– Nyt ehdokasasettelussa on nähtävissä se, että uskotaan viihteen voimaan. Politiikassa kuitenkin viihde on hyvä renki mutta huono isäntä.

• Risto E.J. Penttilä: EU-vaalit kiinnostavat vain harvoja Aitoja politiikkavaihtoehtoja kaivataan
• Sirpa Pietikäinen: Ihmisen Euroopan aika