Valtiotieteilijäseminaari ja sen teema Kulutusyhteiskunnan tulevaisuus osuivat sopivasti Älä osta mitään -päiväksi.

Valtiotieteilijäseminaarin puhujat toimittaja Mirja Pyykkö, Sampo Pankin pääekonomisti Lauri Uotila, Tilastokeskuksen erikoistutkija Kirsti Ahlqvist ja Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen

olivat kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kuluttaminen kannattaa. Näin toimimalla talouden pyörät pyörivät. Globaalissa maailmassa kotimaisuuden suosiminen on hankalaa protektionismin näkökulmasta, mutta sen työllistävä vaikutus on kiistaton.

Voiko kuluttaminen olla kestävää? Siihen ei saatu selkeää vastausta, mutta toimittaja Mirja Pyykkö esitteli iltalaukkunsa, joka on tehty oluttölkkien repäisykorkeista. Aleksi Neuvonen puolestaan puhui vertaisyhteiskunnasta, josta on toimiva esimerkki Helsingissä sijaitseva ikääntyvien ihmisten asumismuoto. Siellä työt tehdään yhdessä jaksamisen ja osaamisen pohjalta.

Kirsti Ahlqvist kiteytti osuvasti, että kuluttamisella on kansan suussa tuhlaileva merkitys. Se liitetään helposti shoppailuun, mitä se ei missään nimessä ole. Kuluttamisesta 30 prosenttia liittyy asumiseen, 16 liikenteeseen ja 12 elintarvikkeisiin. Seuraavaksi tulevat kulttuuri ja liikunta.

– Viimeisten vuosien aikana tietoliikenteen ja viestinnän osuus on kasvanut eniten teknisestä kehityksestä johtuen. Suhdannepoliittisesti herkimmät alueet ovat investoinnit kuten autot ja vapaa-aikaan liittyvät palvelut. Kun raha on tiukalla, näistä säästetään, selvitti Ahlqvist.

Ahlqvistin mukaan tilastot osoittavat myös, ettei 1980-luvun niin kutsuttu kulutusjuhla ollut kevytmielistä shoppailua. Rahaa käytettiin tavanomaiseen kulutukseen kuten asumiseen ja palveluihin. Juuri tätä toivotaan myös tällä hetkellä.

– Kulutustavat ja erot ovat kasvaneet, mutta kyse on laadullisista muutoksista, ei siitä mihin rahaa käytetään.

Uotila perää asiantuntemusta

Sampo Pankin pääekonomisti Lauri Uotila on palkittu vuoden ekonomistiksi. Uotila on jo pitkään perännyt talouskeskusteluun asiantuntemusta ja ymmärrystä.

– Päättäjät puhuvat osin potaskaa eikä heillä ole kansantaloudesta tai sen termistöstä käsitystä. Olen jo pitkään kerännyt eri medioista esimerkiksi poliittisten päättäjien asiantuntemattomia lausuntoja. Käsittämättömiä lausahduksia on pitkä lista, Uotila nauratti kuulijoita.

Makrotalousmiehen katsaukset kulutukseen ovat aina ratkiriemukkaita. Vaikka esityksessä käppyrät vilisevät silmissä, vangitsee Uotila kuulijansa osaamisellaan ja hauskuudellaan.

– Koko kansantalous tähtää kulutukseen tai palvelee sitä. Kysymys on suurista asioista. Yksityisen sektorin kulutus oli viime vuonna 95,7 miljardia euroa ja julkinen kulutus 41.1 miljardia, Uotila lateli.

Uotila korosti myös, että säästäminen ei ole kulutuksen kannalta missään nimessä hyvä. Hän muistutti, että Suomen ulkomaankauppa on ollut viimeiset 15 vuotta ylijäämäinen ja elämme velattomassa Suomessa. Valtiolla oli vielä viime kesänä yhtä paljon rahaa kuin oli velkaakin.

– Yritykset säästävät investointeja varten, mutta ylisäästäminen on virhe. Suomalaiset yritykset ovat edelleen hyvässä kunnossa. 1990-laman aikana kotitaloudet säästivät liikaa ja se syvensi lamaa. Nyt kotitaloudet eivät ole säästäneet riittävästi, mutta säästäväisyys on lisääntymässä tilastojen mukaan, Uotila listasi tosiasioita.

Uotila toteaa, että tällä hetkellä alijäämäisen julkisen sektorin tilanne ei ole huolestuttava. Hänen mielestään valtionvelan suhteen voi ottaa vielä muutaman vuoden rennoin rantein.

– Nyt olisi tärkeämpää tehdä selviytymissuunnitelma, että velkaantuminen saadaan tasapainoon muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei sitä valtion velkaa tarvitse takaisin maksaa. Ajatus velattomasta valtiosta on käsittämätön.

Uotilalla on myös selkeä käsitys, miten valtion talous tasapainotetaan. Hän ei suostu kuitenkaan esittelemään säästölistaansa osittain sen vuoksi, että se ei hänen nykyiseen työnkuvaansa kuulu. Liian moni voisi suuttua.

– Voin niitä joskus jollekin pienelle porukalle kabinetissa esitellä. Se on kuitenkin

selvää, että joitakin julkisen sektorin menoja pitää karsia vaikkapa viiden vuoden ­kuluttua. Tällaisia voisivat olla vaikkapa saappaanheittoliiton vuosittaiset valtionavustukset, hän totesi.

Uotila myöntää, että työttömyys on kasvanut ja kasvaa vielä ensi vuonnakin, mutta sen jälkeen tapahtuu muutos.

– Kuulun itsekin niihin suuriin ikäluokkiin, jotka vuoden 2011 aikana ja sen jälkeen siirtyvät joukolla eläkkeelle. Työikäinen väestö vähenee pian nopeasti ja jos emme pysty nostamaan työhön osallistuvien astetta, ei myöskään kulutus kasva, hän muistuttaa.

Kuluttajien luottamus omaan talouteensa on pysynyt koko talouskriisin aikana selkeästi plussalla, vaikka tilastoihin lievä notkahdus tulikin juuri seminaaripäivänä.

– Kuluttajien luottamusta ei saisi tärvellä väärin ymmärretyillä talouden luvuilla, joita jopa ministeritason ihmiset esittävät. Vielä tänä vuonna kulutus supistuu ja ensi vuonnakin se pysyy ennallaan, mutta sen jälkeen alkaa taas tapahtua.

– Täytyy muistaa, että tänä vuonna työssä käyvien palkat ovat nousseet yli neljä prosenttia ja eläkeläisten käteen jäävä raha yli viisi prosenttia. Kun samanaikaisesti inflaatio on pudonnut nollaan ja sen alapuolellekin, on ihmisillä rahaa kulutukseen, Uotila muistuttaa ja lisää vielä, että hän uskoo inflaation nousevan plussalle viimeistään ensi vuoden helmikuussa.

Eurobarometrin mukaan suomalaiset ovat tyytyväisiä elämäänsä. Tanskalaiset ovat listan kärjessä, mutta heti perässä tulevat Suomi, Ruotsi ja Hollanti.

– Ja tanskalaiset ovat kotitalouksien velkatilastoissa kärjessä ja Hollanti tulee heti kakkosena. 70 prosentilla suomalaisista kotitalouksista ei ole euroakaan asuntovelkaa. 50 prosentilla ei ole kulutusluottojakaan eli ei tässä mitään suurta hätää ole, Uotila korostaa.

Suhde kulutukseen on muuttunut

Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen esitteli neljä visiota vuodesta 2023. Suomen päättäjillekin tulevaisuuden kuvia maalaillut Demos on vuonna 2005 perustettu ajatushautomo.

Neuvosen näkemykset perustuvat pitkälti hänen ja Roope Mokan kirjoittamaan kirjaan ”Olimme kuluttajia”.

– Ostamalla erilaisia tavaroita voimme muuttaa käsitystä, keitä me olemme. Kulutuksen osalta olemme kuitenkin jonkinlaisessa kulminaatiopisteessä, Neuvonen pohti.

Maapallon fyysiset ja ekologiset rajat tulevat vastaan. Vuonna 2008 luonnonvarojen kulutus oli 1,4-kertainen ja mikäli globaalisti kulutettaisiin kuten Suomessa, ylitettäisiin maapallon kestokyky jo nelinkertaisesti.

– Energiantuotanto on yhä kalliimpaa ja periaatteessa yhtälö energia=ruoka=vesi toteutuu. Vedestä on pulaa jo monilla alueilla ja sen tekemiseen käytetään energiaa, Neuvonen totesi.

Neuvonen uskoo, näiden asioiden ratkominen demokraattisen päätöksenteon mallilla on vähintäänkin haasteellista. Perinteisen nelikentän ratkaisevat tekijät ovat säätely ja yhteiskunnan ohjausmallit ja niiden vastakohdat.

Neuvosen mielestä asiat kiteytyvät pitkälti siihen, mitä olikaan liberalismi.

– Se pitää sisällään suuret yksilönvapaudet, mutta myös vastuun kokemisen. Ja tämä vastuu-puoli on nyt ainakin osittain kateissa.

Britannian ulkoministeriä David Millibandia siteeraten Neuvonen uskoo, että 2010-luvun ihmisillä korostuu vertaisyhteiskunta. Miten henkilökohtainen osaaminen ja vapaus kohdennetaan? Voidaanko länsimaista hyvinvointia tuottaa myös muutoin kuin perinteisin keinoin? Voidaanko valtio, työ, yksilö ja hyvinvointi yhdistää innovatiivisesti, vaikka lopputulos olisi sama eli yhteinen hyvinvointi?

– Monet kulutukseen liittyvät ongelmat pohjautuvat politiikkaan ja talouteen. Mitä tapahtuu globaalisti, kun 1980-luvulla syntyneet pääsevät päättämään ja rakentamaan tätä maailmaa. Nyt johdossa ovat 1950-luvulla syntyneet.

– Toivottavasti ilmastokysymyksiin löytyy ratkaisu seuraavan kymmenen vuoden aikana, ettei päätöksiä jouduta tekemään katastrofin kautta, Neuvonen kiteytti.