Lonely Planetin South India -teoksessa valmistellaan matkailijaa näin: ”Intia on virkistävä rynnäkkö kaikkia aistejasi kohtaan, kokemus, jota on vaikea määritellä, koska se on niin uskomattoman erilainen kaikille. Se on antautumista tuntemattoman edessä. Intiaa varten on vaikeaa valmistautua, koska sen perusolemus on niin salaperäinen”.

Lähdin rohkeasti kokemaan uutta ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi kolmen kuukauden työkeikalle keskelle Intiaa. Tuotekehitykseen keskittyvässä Nokian Bangaloren toimipisteessä oli tarvetta Human Resources -tuelle. Bangaloressa oli sitoutunut ja osaava henkilöstöasiantuntijoiden tiimi, jonka edelleen kehittämiseksi toivottiin emämaasta Nokian arvojen ja kulttuurin tuntijaa. Yli kahdeksan vuotta henkilöstötehtävissä Nokiassa antoi minulle hyvät eväät tälle matkalle. Kulttuurin ja toimintatapojen lisäksi oli tarkoitus hioa globaalien HR-prosessiemme ja työkalujemme käyttöä. Työkeikkani aikana myös viimeisteltiin 350 henkilöä käsittävän yritysoston integraatiotoimia. Pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan tuon yrityksen henkilöstöosaston perehdytystä sekä koko henkilöstön orientoimista Nokiaan.

Nokia Oy:n henkilöstö Intiassa on kasvanut vuoden 2004 alle 500:stä lähes 10 000:een. Yli puolet näistä työntekijöistä valmistaa matkapuhelimia Chennain tuotantolaitoksessa. Bangaloren toimipisteessä on noin 1500 intialaista työntekijää sekä lukuisia suomalaisia komennuslaisia ja keikkatyöntekijöitä.

Slummeja ja miljonäärejä

Bangalore on Intian IT-keskus, jonne kiiltäväseinäisiä toimistorakennuksia on syntynyt viime vuosina vieri viereen. Se on yksi Aasian nopeimmin kasvavista kaupungeista, jossa on noin kahdeksan miljoonaa asukasta. Turisteja näkyi harvoin, eivätkä he näyttäneet erityisemmin nauttivan olostaan. Infrastruktuuri ei ole pysynyt nopean kasvun tahdissa. Energiasta on pulaa ja sähkökatkokset tavallisia. Tiet ovat monesti huonokuntoisia. Rakennustyömaiden kylkeen on syntynyt rakentajien ja heidän perheidensä asuntohökkeleitä; sellaisen sivuitse omakin työmatkani kulki. Aamulla saatoin nähdä, kun perheen isä kävi aamupesulla saavilla ja suuntasi kulkunsa aamiaiselle kojuravintolaan. Oma asuntoni oli kerrostalossa vilkkaan intialaisen elämän keskellä. Siellä oli turvallista liikkua, kunhan vaan pysytteli pois liikenteen tieltä.

Nokialainen liikuttuu Intiassa

Oli paikoin jopa liikuttavaa kokea Nokian maine ja merkitys Intiassa. Tuntui uskomattomalta, että juuri suomalaisyritys on miljardin asukkaan Intian luotetuin brändi. Myydyistä kännyköistä kaksi kolmesta on nokialaisia, ja jakeluverkko kattaa yli 110 000 jälleenmyyntipistettä. Onko tämä se sama pikku-Nokia, joka syntyi Nokianvirran varrelle vuonna 1865?

Nokia tunnetaan kaikkialla. Kun jonkin pikkukylän asukas kuuli, että olen Nokiasta, sain osakseni ihastusta ja ylistystä. Se sai minut tuntemaan itseni liikuttuneen ylpeäksi Suomesta ja Nokiasta. Työntekijöillemme Nokian historia ja siihen liittyvät tarinat tuntuivat merkitsevän paljon. Eri tilaisuuksissa näytettiin mielellään videoita, joissa kerrottiin yrityksen tarina kalosseista kännyköihin.

Kerrostaloelämää palvelijan avustamana

Perheelliset komennuslaiset asuvat suojatuilla omakotitaloalueilla, joilla asuu enimmäkseen eri maiden expatriaatteja. Itse asuin Tampereen Hervantaa ulkonäöllisesti muistuttavassa isossa kerrostaloyhtiössä. Muutamaa ulkomaalaista lukuun ottamatta asukkaat olivat intialaisia. Monet aikanaan maailmalle lähteneet intialaiset ovat nyttemmin investoineet Intiaan rakentamalla ja vuokraamalla asuntoja. Oma vuokraisäntänikin oli selvästi ottanut mukaansa USA:sta paitsi varallisuutta myös sikäläisen vuorovaikutustyylin. Keikkatyöntekijöille tarjotaan kerrostaloasunnon lisäksi palvelupaketti, johon kuuluu aamiainen, siivous, tiskaus, pyykinpesu ja -silitys. Tämä vaikutti olevan yleinen tapa maassa. Moni suomalainen koki tämän ylitsevuotavaksi ja hämmentäväksi ja pyysikin huonontamaan palvelua eli laskemaan palvelutasoa. Toiset suomalaiset taas nauttivat siitä, kun kaikkea ei tarvinnut tehdä itse ja aikaa sekä voimavaroja jäi työn jälkeen harrastuksiin, opiskeluun ja perheelle.

Holistista toimistoarkea

Kun jututin intialaisia työntekijöitämme, he kuvasivat Nokian työkulttuuria avoimeksi, joustavaksi ja sellaiseksi, jossa voi toteuttaa omia ideoitaan. Suomi ei ennen Nokiaa ollut monellekaan tuttu. Nyt moni intialainen työntekijämme on päivittäin tekemisissä suomalaisten kanssa ja jopa käynyt Suomessa. Se tuntui hetkittäin jopa epätodelliselta, mutta lienee arkipäivän globalisaatiota.

Tullessani töihin ennen yhdeksää aamulla konttori oli vielä melko tyhjä. Ruuhkien takia töihin tultiin yleensä kello 9–10 aikaan, mutta työpäivä kesti usein kello 17–18 asti. Viikoittainen säännöllinen työaika toimipaikassamme on 42,5 tuntia. Erilaista oli se, että palavereissa vastattiin kursailematta omiin puheluihin, niitä järjestettiin ja peruttiin viiden minuutin varoajalla. Ja tauoilla ei isoilta TV-ruuduilta katsottukaan hiihtoa tai jääkiekkoa vaan krikettiä! Intialaiset tuntuivat olevan joustavia ja valmiita muutoksiin eivätkä uudet tilanteet hätkähdyttäneet.

Länsimaiselle ajattelulle tyypillinen lineaarinen aikakäsitys ja kausaalinen logiikka näkyvät työelämässä tehtäväorientoitumisena ja aikataulusidonnaisuutena. Aasiassa ajattelu on enemmän holistista, jolle tyypillistä on syklinen aikakäsitys ja ei-kausaalinen logiikka. Työelämässä prosessiorientaatio on projektiorientaatiota voimakkaampi. Multitasking (”moniajo”) on luonnollinen tapa toimia. Siksi suunnitelmienkin muuttaminen tuntui olevan kivuttomampaa kuin Suomessa. Eräs haastava hanke sai minut huolestumaan ja stressaamaan. Kun huokasin tästä ­intialaiselle työtoverilleni, hän ­totesi: ”Don´t worry, things will happen.” Ja näin kävikin.

Keski-ikä Banga­loren toimipistees­sämme on noin 26 vuotta, kun se Suomessa on yli 10 vuotta enemmän. Suurin osa työntekijöis­tä on ­uransa toisessa työpaikassa. Työnhakijoiden massat ovat niin suuret, että seulontaan käytetään ulkopuolisia konsulttifirmoja. Ammatillisen osaamisen lisäksi työhaastattelussa keskustellaan arvoista: pyrkimyksenä on palkata työntekijöitä, jotka viihtyvät yrityksen kulttuurissa, jossa hierarkiaa on vähemmän kuin tyypillisissä intialaisissa yrityksissä. Arvo-workshopit ovat osa perehdytystä, ja keskustelu arvoista vaikutti olevan erittäin luontevaa.

Mahdollisuuksien markkinat

Huomasin, että itsensä kehittäminen on monelle intialaiselle tärkeää. Kirjakaupoissa on hyllymetreittäin kirjallisuutta ”self-improvement” -kyltin alla. Koulutusta arvostetaan suuresti, ulkomailla hankittua tutkintoa vielä enemmän. Opiskelijoita ja oppilaitoksia laitetaan paremmuusjärjestykseen. Sanomalehdissä on lähes päivittäin artikkeleita opiskelusta, urasuunnittelusta ja elämänhallinnasta. Urakehityksen halutaan olevan ripeää. Tämä tuo paineita työnantajalle tarjota riittävästi kasvun ja etenemisen mahdollisuuksia.

Voimakas talouskasvu ja markkinatalous ovat tuoneet nuorille ja koulutetuille runsaasti työmahdollisuuksia. Vastavalmistuneet pääsevät heti vaativiin tehtäviin. Työpaikkoja on tarjolla runsaasti eikä yhden työnantajan palvelukseen välttämättä jäädä yli viideksi vuodeksi. Suku tuo lisäksi paineita: on tärkeää osoittaa, että on edennyt, saanut uuden tittelin ja palkankorotuksen. Oikeanlainen työnantaja lisää menestyksen mahdollisuuksia jopa avioliittomarkkinoilla.

Länsimaalainen elämäntyyli ja markkinatalous ovat alkaneet hiipiä Intiaan vasta 1980-luvulla. Neuvostoliiton vaikutusvalta alkoi silloin vähetä. Intialaisia lähti runsain joukoin opiskelemaan erityisesti Yhdysvaltoihin. Monet sukupolvet olivat uskoneet askeettiseen elämäntapaan, kunnes avoimet markkinat, vapaampi talous ja säännöstelyn purku aloittivat kulutuskeskeisemmän aikakauden. Luova energia on nyt vapautunut satojen vuosien ulkomaisen riiston ja vaikutusvallan jälkeen. Intian menestykseen myös jatkossa uskotaan: väitetään, että se ohittaa USA:n bruttokansantuotteen vuonna 2050. Intiassa on maailmaan suurin populaatio nuoria ihmisiä, joilla on ostovoimaa kiinalaisia enemmän. Kiinaan verrattuna Intian etuina pidetään yhtymäkohtia USA:n kanssa: englannin kielen taitoa, yritteliäisyyttä, ilmaisunvapautta, monikulttuurisuutta ja vapaata markkinataloutta.

Terrori-iskuja ja muita rynnäköitä

Mumbain terrori-iskut sattuivat matkani aikana. Bangalore on kaukana Mumbaista, mutta huoli turvallisuudesta levisi kaikkialle. Isojen kansainvälisten kaupunkien pelättiin olevan uusien iskujen kohteena. Valvonnan lisääntyminen näkyi työpaikallani ja asuntoalueeni portilla ja lentokentillä. Uutiset huolestuttivat, mutta en kokenut pelkoa tai suunnitellut aikaistettua kotiinpaluuta. Arki kuitenkin jatkui suhteellisen normaaliin tapaan. Eteläisemmässä Intiassa on aina ollut rauhallisempaa, selkkaukset ovat enimmäkseen tapahtuneet Pohjois-Intiassa.

Seikkailuni aikana opin paljon Intian kulttuurista, historiasta, uskonnosta, ihmisistä; ne kaikki ovat niin värikkäitä ja monisäikeisiä, että niitä on vaikea saada haltuun. Mutta ehkä se ei olekaan tärkeintä, vaan oman ymmärtämyksen lisääminen. Matkaoppaan kuvaus virkistävästä rynnäköstä aisteja kohtaan oli todellakin osuva.

Kati Lammi
Kirjoittaja työskenteli Intiassa kolme kuukautta viime vuonna.
Hän on SVAL:n liittovaltuutettu.